Juhannusretki

Seilasin juhannusaattona Tampereelta Toijalaan. Laivassa oli lisäkseni yhdeksän matkustajaa: japanilainen pariskunta lapsineen, yksin matkustava toppatakkiin pukeutunut japanilainen mies, suomalainen ja venäläinen keski-ikäinen pariskunta. Matkan sujuvuudesta huolehti nelihenkinen miehistö. Paattimme oli rakennettu 1966 Emdenissä, sen pituus oli 30 m, leveys 5.9 m ja syväys 1.6 m, matkanoupeutemme oli 10 solmua ja ravintolassa olisi ollut tilaa 96 asiakkaalle. Laivalla olisi päässyt Visavuoreen, josta olisi voinut jatkaa toisella laivalla Hämeenlinnaan saakka. Minä siis jäin Toijalaan, joten yksin minulle viriteltiin portaat maihinnousua varten. Kaksi valkeaan uniformuun sonnustautunutta miehistön jäsentä huolehti, että pääsin turvallisesti laiturille.

Matkan ajan istuin laivan kannella pienellä kiikkerällä tuolilla vilttiin kietoutuneena ja tuijotin ohi lipuvia pusikoita, kesämökkejä ja komeita taloja, joita tavataan arvokkaille rantatonteille rakentaa. Matkaan kului neljä tuntia, junalla huristaa Toijalaan 18 minuutissa. Laivassa tarjottiin huonoa ruokaa. Jostain syystä sisävesilaivoilla saa melkein aina kehnoa sapuskaa. Latasin salaattipöydästä lautaselleni porkkanaraastetta, nuhjuisia jäävuorisalaatin paloja, tomaattia, kurkkua, vetelää makaronisalaattia, juustokuutioita ja katkarapusalaattia. Kahvin kanssa sain ilmaiseksi keksin, vaikka sen hinnaksi oli merkitty 0.5 euroa.

Kaupunkijuhannus (Toijala on kaupunki!) sopi tänä vuonna erinomaisesti, sillä ilma ei ollut mitenkään keskikesän juhlan tasoinen. Sain hyvää ruokaa, saunoimme ja istuskelimme ilman koleudesta piittaamatta pihalla katoksen alla. Juuri kun aloin moittia, ettei radiosta tule oikeaa juhannusmusiikkia, johon kuuluu ilman muuta Merikannon Kesäillan valssi, kyseinen kappale alkoi soida. Päätin oitis ryhtyä mentalisti Noora Karmaksi.

Matkustin kotiin junalla ja hyvä niin, sillä asemalla seistessäni alkoi sataa särmikästä rakeiden ja veden sekoitusta. Junavaunussa istui lisäkseni kaksi muuta juhannusmatkailijaa ja Lempäälästä junaan nousi vielä kolmas. Säikähdin maskuliinista junakuulutusta "Nästa Lempäälä". Uuden kuuluttajan nimi on kuulemma Reidar Wasenius.