Maan hajut

Tänään lenkillä ihan arvaamatta tunsin itseni hetken ajan täydellisen huolettomaksi ja onnelliseksi. Oliko syynä aivojen välittäjäaineiden hetkellinen balanssi, kun samalla koipeni liikkuivat ihmeen kevyesti, vai jylläsikö ilmassa sankka geosmiinin tuoksu, joka kiiri kiuruvetiseen nenääni?

Elokuvaohjaaja Törhönen mainitsee Apu- lehdessä (luin aviisia Pyynikin munkkikahvilassa), että taidoilla joilla pärjää Kiuruvedellä ei selviäkään Helsingissä. Ilmeisimmin ohjaaja on itse Helsingissä pärjäävää tyyppiä.

Samassa lehdessä kerrottiin, että brittiläinen kemian opettaja on selvittänyt antikvariaattien nostalgisen tuoksun alkuperän: selluloosan ja ligniinin hajotessa syntyy orgaanisia yhdisteitä, jotka saavat aikaan vaniljankukan ja mantelin aromin.Vanhojen kirjojen hajua on lystiä vetää sieraimiinsa, samaa kokemusta ei saavuta Kindlen sivuja käännellessään.

Metsässä tuoksuu geosmiini (maan haju), jonka synnyttävät sädesienet. Mäntymetsän tuoksun takana on alfapineeniterpeeni, koivikolle arominsa antavat sabiinit ja osimeenit. Puhdas meriveden ominaistuksu tulee dimetyylisufidista ja sen johdannaisista. Puhdas järvivesi ei kuulemma haise erityiseltä.  Olen asiasta jyrkästi eri mieltä. Edellä mainittujen hajujen tietolähde on Tiede- lehti.

Erotan odorin perusteella kaupan kassajonosta ne, jotka asuvat hometalossa, sillä olen asunut sellaisessa itsekin. Sairaalan osasto saattaa välillä löyhkätä niin pahalta (E Coli?), että silmiä kirvelee, hetken päästä lemua ei edes huomaa.

Miksi kirjoitan hajuista? Ei kai ole paljon muutakaan sanottavaa. Vähän kuin sanomalehdet heinäkuussa niin blogikin on nyt keveämpi. Ai niin unohdin, että sitä samaahan se on muulloinkin.