tiistai 10. kesäkuuta 2014

Lähtö

Heräsin puoli kuudelta repimään sohvan oikeanpuoleista käsinojaa. Nyt lepäilen nojatuolissani. Emäntä säntäilee ympäri asuntoa ja pakkaa matkalaukkua. Ihan sama, jotain unohtuu kuitenkin. Ottaisi lenkkivaatteet mukaan, on jäänyt liikunta vähäiseksi.

Turha ottaa mukaan hepeneitä, sillä pariisilaiset ovat kuitenkin tyylikkäämpiä ja laihempia. Luentosalissa on kylmä, joten villatakkia vaan matkalaukkuun. Kannattaa kuljettaa mukanaan oma shampoo, hotellishampoo ei tee hyvää tuolle kuontalolle.

Löytyykö hotelli ja kongressikeskus, kun ei tunnu emäntä osaavan edes ranskaa. Olen yrittänyt joskus käynnistää sivistyskielistä keskustelua emännän kanssa, mutta ei siitä ole mitään tullut. Lukaisin muuten juuri Proustin À la recherche du temps perdu, kyllä kirjat on minusta luettava alkukielellä. Taideteos ei ollut vanhentunut yhtään, todella nautittavaa luettavaa. Luin sen kolmatta kertaa. Olen tutustunut siihen vertailun vuoksi myös suomeksi, ei ole samaa tasoa. 

Emäntä palaa lauantaina. Ei minkäänlaista kiirettä. Tänä iltana minut on kutsuttu romanttisille kynttiläillallisille ja huomenna järjestän tasokkaat coctailkutsut. 

Jätä Visa-kortti keittiön pöydälle. Älä paukauta ovea kun menet, sillä otan pienet kauneusunet.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin, jouduin itse lukemaan Proustini suomeksi ja kokemaan illuusioiden katoamisen sielua raastaen, aikuistuminen särkee sydämen.

Paratiisi on sinussa.

MurMur

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Lukemattomia kirjoja. Sivistykseni on kovin pinnallista ja vajavaista. Kertulla asiat ovat paremmin.

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä miksi, mutta sinua on vaikea tässä asia uskoa. En ymmärrä edes sitä, että lukemisesta tehdään jokin korni asia...sitä ei myöskään sivistys ole; ihmisyys ei ole vitsi. Näitä "pinnallisia" ihmisiä on ostarit ja oikeistopuolueet pullollaan.
MurMur