Dublin on Unescon suojelema kirjallisuuskaupunki ja se näkyy kaupungissa monin tavoin (ehdotan Tampereesta tehtävän jääkiekon ja mustan makkaran Unescon suojelukohteen). Kaupungissa juhlistetaan James Joycen romaania Olysses vuosittain 16. kesäkuuta ja siellä järjestetään monia muitakin kirjallisuustapahtumia. Joycen lisäksi tunnettuja dublinilaisia kirjailijoita ovat Jonathan Swift, Oscar Wilde, Bram Stoker, Samuel Beckett ja monet muut.
Kaduilla kävellessä törmää jatkuvasti sieviin kirjakauppoihin. Pariin kirjakauppaan tutustuimme tarkemmin, monissa vain pyörähdimme. Kirjakaupoissa oli kokonainen kirjahyllyllinen irlantilaisten runoilijoiden teoksia ja pari hyllyllistä muita runokokoelmia. Saman kokoisessa kirjakaupasta Tampereelta löytyy muutama runokirja.
Irlantilaiset kirjailijat olivat valinneet National galleryn kokoelmista kukin yhden työn näyttelyyn (ilmainen!) ja kirjoittaneet taulun pohjalta kaunokirjallisen tekstin. Näyttelyssä roikkuivat mm. Vermeerin, Rembrantin ja Caravaggion työt.
Dublinissa on kaikki virallinen kirjoitettu kahdella kielellä englanniksi ja iiriksi (Gaeilge), jota käytetään myös juna- ja bussikuulutuksissa. Emäntämme Fiuonnoula kertoi, että iirin opiskelu on pakollista, mutta erittäin epäsuosittua. Fiuonnoula puhui pyynnöstäni iiriä, joka kuulosti muinaiselta, kuitenkin kielestä löytyvät sanat kaikenlaisille nykyajan kotkotuksillekin kuten hisseille ja läppäreille.
Kävimme teatterissa, vaikka hieman huolestutti ymmärtäisimmekö näytelmän tekstiä. Näytelmässä puhuttiin voimakkaalla irlantilaisella aksentilla. Meistä tuntui samalta kuin ulkomaalaisesta, joka on opetellut huolellisen suomen kirjakielen, jonka jälkeen hänet patistetaan Kuopion torille ostamaan muikkukukkoa.
Yleisö saapui teatteriin kuin elokuviin: ulkovaatteissa, kauppakasseja ja pop corn lootia kantaen. Väliajalla myytiin jäätelöä.
"God Bless the Child" perustui kolmeen Frank O'Connorin novelliin, jotka kertoivat lapsuudesta tragikoomisesti. Näytelmässä esiintyi kolme mainiota miesnäyttelijää. Välillä monologit keskeytyivät: näyttelijät asettuivat näyttämön etuosaan polvilleen riviin pyhäinkuvan eteen, laittoivat kämmenet yhteen rinnalle ja alkoivat rukoilla sellaisella vauhdilla, etten saanut mitään tolkkua. Roomalaiskatolista yleisöä näytti naurattavan kovin. Ehkä naurussa oli myös ahdistuksen käsittelyä, kertoihan yksi tarinoista pojan ensimmäisestä ripittäytymisestä. Poika kertoi tehneensä syntiä haaveillessaan isoäitinsä murhaamisesta, jolloin pappi kysyi "mitä aiot tehdä ruumiille?"
Osataanko Suomessa nauraa uskonnolle? En muista näytelmää, jossa uskontoa olisi käsitelty humoristisesti.
When You Are Old
When you are old and grey and full of sleep,
And nodding by the fire, take down this book,
And slowly read, and dream of the soft look
Your eyes had once, and of their shadows deep;
How many loved your moments of glad grace,
And loved your beaty with love false or true,
But one man loved the pilgrim soul in you,
And loved the sorrows of your changing face;
And bending down beside the glowing bars,
Murmur, a little sadly, how Love fled
And paced opon the mountains overhead
And hid his face amid a growd of stars.
(W.B. Yeats 1865- 1939)
Jatkuu.
7 kommenttia:
Kirjakauppa on maanpäällinen paratiisi.
Ainakin silloin kun on varaa ostaa. :D
Kirjat ovat painavia, joten niiden kuljettaminen koneessa on hankalaa. Kirja ja muutkin ostokset jäivät vähäisiksi.
Joo, kai niitä komedioita on kaikenlaisista aiheista. On uskontoa käsitelty humoristisesti vaikkapa Aapelin romaaniin Siunattu hulluus perustuvissa näytelmäsovituksissa. Maankiertäjä Lempinen esiintyy siinä maallikkosaarnaajana. Tankki täyteen on myös sovitettu näyttämölle. Siinä on mukava pappi mopedeineen ja Upsalan arkkipiispoineen. Pastori Jussilainen on tuttu paitsi elokuvana myös näytelmänä. Näkyy noita olevan muitakin, joista läheskään kaikkia en tunne. Katselin sivustoa näytelmät.fi.
Pikku Pietarin pihassakin Pietari keskustelee Jumalan kanssa ja henki on humoristinen. Olet siis oikeassa. Enemmän muistan angstisia näytelmiä.
Oo, Yeats!
1990-luvun alussa olin parisen viikkoa Irlannissa ja kävin mm.The Killarney Bookshop´issa ostoksilla. Mukaani sain mm. Yets´in Ireland -teoksen täynnä runoja sekä upeita maalauksia ja piirustuksia. Ostin myös t-paidan, joka esittää W.B.Yeats´iä. Kun se ei enää pysynyt kovan käytön jälkeen koossa, tein siitä taulun.
Carrauntoohil´lle kiipesin myös Devils Ladder´ia pitkin ja ylhäällä aukeni valtava Atlantti.
Mukaani sain vielä upean käsinneulotun puuvillapuseron ja Dublin´issa koin unohtumattoman illallisen sekä ooperassa konsertin. Ehdin vielä katsomaan Irlannin sisällissota-näyttelyn mutta The Chester Beatty Library´iin oli valtavat jonot, oikein harmittaa vieläkin.
Irlanti on kyllä upea sekä luonnoltaan että ihmisiltään.
//Eija
Kävimme Trinity Collegen kirjastossa ja National libraryssa, tuo mainitsemasi kirjasto jäi sitten väliin.
Hieno matkakertomus tähän mennessä! Mukava kuva bannerissa.
Lähetä kommentti