Dalkey

Summerhill tuo mieleen kesäisen kukkulan ja vapaasti kasvatetut, luovasti kirmailevat pienokaiset. Dublinin samannimisen kadun varrella kirmailevat diilerin näköiset nuorukaiset ja korkean metalliaidan ympäröimää puistoa on käytetty lähinnä kaatopaikkana. Tästä syystä etenimme pitkin askelin kohti parempaa Parnell streetiä (olimme menossa elokuviin Parnell centeriin).

Ajoimme myöhemmin taksilla samaista katua. Kuski heilutteli polviaan levottomasti, tärisytteli käsiään ja poltti sähkötupakkaa. Hän moikkaili jokaista epämääräisen näköista kulkijaa ja sanoi asuvansa Summerhillillä. Kysyin, onko se hyvä paikka asua. "It's a great place to live!". Katsoimme siis katua omasta kapeasta vinkkelistämme, toiselle se oli hieno katu.

Suomessa ei tarvitse etsiä hiljaisuutta Lapista vaan sitä on kaikkialla. Voisimme myydä hiljaisuudella vaikka Vantaata tai Riihimäkeä. Vilkkaat kadut ja jyräävät kaksikerrosbussit aiheuttavat kovaa meteliä ja tuovat mitään tekemättömälle turistillekin kiireen tunnun. Kun olimme viettäneet puolitoista päivää Dublinissa, suomalaiset hermomme kaipasivat viatonta maaseutua. Turisti-informaatiossa kerrottiin, että Dart-junalla voi ajaa meren rantaa pohjoiseen tai etelään, valitsimme tietysti etelän ja sieltä melko arpapelillä paikkakunnan nimeltä Dalkey. Se osoittautui onnistuneeksi valinnaksi.

Pikkuruinen kaupunki sijaitsee puolen tunnin junamatkan päässä Dublinin keskustasta. Jos pääkaupungin kadut vilisevät nuoria niin Dalkeyssa tavallisin ajoneuvo auton jälkeen on rollaattori. Kaupunkin on viehättävä ja vauras ja siellä saattaa kuulemma törmätä elokuvaohjaajiin tai Bonoon.

Pieni linna seisoo tanakasti Dalkeyn keskustassa ja lähistöllä kiemurtelee ihastuttavia kävelyreittejä (kuvassa ei ole Dalkeyn linna vain dalkeylainen yksityisasunto). Kaupunki on juuri sellainen, jossa tapahtuu murha, rikkaalla miehellä on rakastajatar, hänen vaimonsa muhinoi kahdesti viikossa puutarhurin kanssa ja postineiti tietää liikaa. Poliisipäällikkö istuu apulaisensa kanssa pubissa kittaamassa Guinnessia.

Merenrannan näköalapaikan kiikareista havaitsin luodolla lintuja ja luodon edessä minua tuijotti Saimaan norppa. Olen nähnyt niitä Luonto liiton julisteissa. Bongasimme lintuja, jotka ovat kuulemma riskilöitä. Saimme kävelykierroksellamme meri-ilmamyrkytyksen.

Käykää Dalkeyssa, jos siihen on joskus mahdollisuus!