Yritän ajatella vaalitulosta positiivisesti. Maassa, jota johtaa DI, ei voi olla enää näin huonoja terveydenhuollon tietojärjestelmiä. Jospa ne saataisiin jatkossa ainakin yhteensopiviksi. Uskon diplomi-insinöörehin!
Kävin sunnuntaina Pyynikillä munkkikahveilla ja tilasin samalla munkkeja vapuksi. Munkkitilausta vastaanottaneen naisen kulmakarvoissa kimalteli jotain valkoista, jonka havaitsin sokeriksi. Teki mieleni sanoa "Kulmakarvoissasi on sokeria", en kuitenkaan sanonut. Minusta on vaikea huomauttaa jonkun ulkoisesta olemuksesta vaikka leuassa roikkuisi ruskeaakastiketta, pusero olisi nurinpäin tai housujen vetoketju auki. Lapsuudessani sanottiin "Nuttu nurin, onni oikein". Huomautin kylläkin kerran kollegalle, jonka silmälaseissa roikkui kalansuomuja. Fiksukin ihminen näyttää hölmöltä kun leukaa koristaa kastikekökkäre. Sitä vaan odottaa, että toinen pyyhkäisisi ruoan pois ilman erillistä huomautusta. Tuijottaa leukaa, ottaa lautasliinan ja pyyhkäisee oman suunsa ja jännittää tekeekö toinen saman perässä.
Etsin viime viikolla ystävän kanssa kahvilaa Kalliosta. Löysimme viimein viihtyisän kahvilan, joka hehkui lämpöä ulkoilman jälkeen. Mies tiskin takana osoitti meille ystävällisesti paikan ikkunan äärestä ja mainosti kakkupalojen herkullisuutta. Hän nosti kakkulautasen vitriinistä nähtäväksemme ja mainitsi leipojan nimenkin. Otimme kahvia ja sämpylää. Vasta siinä vaiheessa huomasin kahvilan sateenkaariliput. Keski-ikäinen miespuolinen seuralaiseni ei moisesta hätkähtänyt. Sämpylät olivat erinomaisia.
Olen viettänyt niin rauhallista elämää, ettei ole mitään kirjoitettavaa. Tänään yritän elää vaarallisesti: käydä kirjastossa, kahvilassa, lenkillä, saunassa ja uimassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti