Kirjoitusharjoitus: Mummo

Mummo piti kovin pikkusikareista ja konjakista, mutta vain lauantai-iltaisin, silloinkin hän nautti vain yhden konjakin ja poltti puoli sikaria, ei koskaan enempää. Lapset haistelivat mummon hengitystä ja huusivat yhteen ääneen:

-    Ei saa juoda konjakkia! Ei saa polttaa sikaria!

Mummo yritti polttaa sikaria piilossa pihan perällä ja söi päälle väkevää pastillia, mutta lapset huusivat:

-    Mummo puhalla tänne päin, me haistellaan mummon hengitystä!

Lapset tunkivat nenänsä mummon suuhun. Mummo piilotti konjakkipullon ja pikkusikarit vehnäjauhopussin taakse, likavaatekoriin tai kirjahyllyyn. Aina lapset löysivät ne. He takavarikoivat mummon tulitikut. Mummo osti sytkärin.

Mummo oli asunut ikänsä Kissanmaalla, eikä hänen ollut koskaan tehnyt mieli mihinkään, sillä Kissanmaalla oli kaikki: Tapparan toimisto, jäähalli, Valintatalo, kosmetologi, teekauppa ja kampaamo. Naapuri, rouva Laamanen ramppasi yhtä mittaa Kanarialla ja esitteli ruskeita jalkojaan, käsiään ja vatsaansakin niille, jotka halusivat ruskeaa nahkaa nähdä.

Mummoa alkoi mokoma rusketuksella kehuskelu tympiä. Kun rouva Laamanen esitteli punoittavaa selkäänsä naistensaunassa, niin mummon suusta pääsi

-    Minäpä lähden Pienzaan.

Mistä se  Pienza oikein hänen päähänsä pälkähti? Kaiketi jostain kokkiohjelmasta. Kotona mummo katsoi kartasta ja huomasin Pienzan sijaitsevan Italiassa. Italia ei ollut hassumpi maa, tosin ei mummo ollut siellä käynyt, nähnyt vain televisiosta.

Siellä saan juoda konjakin joka lauantai ja polttaa päälle puolikkaan pikkusikarin, mummo ajatteli.  Hankin itselleni samanlaisen rusketuksen kuin rouva Laamasella, hän tuumi.

Kissanmaan mummo ei ollut ihan tavallinen mummo ja senhän te jo arvasittekin. Hän osasi heiluttaa korviaan. Osaahan monikin heiluttaa korviaan, te ajattelette, mutta tämä mummopa muuttui peukalon kokoiseksi, kun heilutteli kuuloelimiään. Sama toisin päin, mummosta tuli taas mummon kokoinen, kun hän liikutteli korvalehtiään ylös ja alas.

Mummo pakkasi matkalaukkuun uimapuvun, pikkusikareita, pienen pullon konjakkia ja vaihtoalusvaatteet.  Hän käveli Taysin pysäkille ja nosti peukalonsa pystyyn liftatakseen elämänsä ensimmäistä kertaa.  Tämä on kivaa, ajatteli mummo, kun ensimmäinen rekka pysähtyi hänen kohdalleen ja kuski avasi oven.

-Saisinko kyydin Pienzaan, mummo kysyi.

Mummo keikautti itsensä etupenkille, heitti matkalaukun takapenkille ja sitten mentiin. Kuljettajan nimi oli tietysti Pena (eikös kaikkien kunnon rekkakuskien nimi ole Pena?). Pena ajoi Gdanskiin menevään laivaan ja sinne meni mummokin. Satamassa mummo heilutti korviaan ja kutistui niin, että mahtui Penan taskuun. Matkalaukku ei pienentynyt, joten se jätettiin autoon.

Pena teki froteepyyhkeestä mummolle makuupaikan ja mummo nukkui sikeästi vaikka Pena hieman kuorsasi. Aamulla Pena meinasi vahingossa pyyhkiä itsensä mummoon ja froteepyyhkeeseen, mutta mummo huusi

-    Minä täällä, mummo, varo!

Pena kuljetti mämmiä ja salmiakkia Pienzaan, joten mummo pääsi turvallisesti perille. Pienzassa mummo söi pasta Bolognesea, joi kannullisen talon viiniä, jälkiruoaksi hän otti konjakin ja poltti puolikkaan pikkusikarin, sillä olihan lauantai, konjakki- ja sikaripäivä. Ennen nukahtamistaan mummo heilutti korviaan ja Pena laittoi mummon myssyynsä nukkumaan. Siellä uni maittoikin loistavasti.

Aamulla mummo asettui uima-altaan laidalle aurinkotuoliin vatsalleen. Lounaan jälkeen hän kääntyi selälleen. Illalla hänellä oli jo ruskea nahka ja hän oli valmis palaamaan Kissanmaalle, jossa hän kai tänäkin päivänä asustaa.

Rouva Laamanen ei enää samassa määrin ylpeile ruskealla nahallaan, sillä olihan mummollakin rusketus, ainakin hetken ja ketä kiinnostaisi Kanarian saaret, kun joku toinen oli liftannut Pienzaan ja takaisin.

Mummo juo konjakin lauantaisin, silloin kun lasten silmä välttää ja saattaapa joskus polttaa päälle puolikkaan pikkusikarinkin.