Työkaverit sanoivat jo puolilta päivin "Näytät stressaantuneelta!". Yhdeksän kuukauden vuorotteluvapaan vaikutus kesti siis noin neljä tuntia.
Menin töihin hymyillen, heitin kahvihuoneen pöydälle Pandan tehtaanmyymälästä ostamani keksit ja ulkonäkövialliset suklaat. Avasin tietokoneen (n. 10 min), yritin avata laboratorio-ohjelman, soitin tukeen ja pyysin uuden salasanan, avasin potilaslistan, potilaskansion, rtg-ohjelman, monitorointiohjelman ja ihan lopuksi sähköpostin, jossa minua odotti 357 uutta viestiä. Söin sämpylälounaani tietokoneen ääressä, ripottelin muruja näppäimistölle ja piirsin sormillani rasvaisia jälkiä hiiren kylkeen. Valmistelin innottomasti ensi viikon referaattiesitystä. Töistä lähtiessä sanoin "Minä selvisin tästä päivästä", jolloin kaimani valisti "Tänne pitää tulla joka päivä".
Lepään kotivillatakissani, jalassani on sievät huopatossut, jotka ostin huopatossutehtaan tehtaanmyymälästä. Liityin kanta-asiakkaaksi (sain tossuista 10 % alennuksen) ja jos ostan vuoden aikana kymmenet huopatossut saan seuraavista jonkun alennuksen ja vaikka en ostaisikaan vastaanotan säännöllisesti viestejä huopatossutarjouksista.
Päivän kokemuksella voin sanoa, ettei vuorotteluvapaa ole ratkaisu kaikkiin elämän ongelmiin. Jos nyt päättäisin fokusoida kaiken tarmoni työhön, niin olisin onnellinen, mutta olen ikävä kyllä piloilla. Olen saanut maistaa vapautta. Työni on hyödyllistä ja siinä on paljon hyviä puolia, mutta niistä en kerro tänään.
2 kommenttia:
Olen myötätuntoinen. Minusta oli riittävän rankkaa palata töihin neljän päivän vapaana kirmaamisen jälkeen.
Pitkältä vapaalta on aina vaikeaa palata töihin, vaikka se tavallaan voi olla mukavaakin.
Itse olen ollut paljon pitkillä sairaslomilla ja niiltä palaaminen on ottanut koville. Mutta ei se ihan pelkästään negatiivistakaan ole - jos ei muuta positiivista ole, niin ainakin palkkapäivä.
Lähetä kommentti