Jupinaa

Maamme kansalaisista pidetään huolta monin tavoin. Kaikesta huolimatta meitä ei ole vielä riittävästi suojeltu ulkomaalaisten kohtaamiselta. Nyt onneksi mietitään, millä tavoin voitaisiin kieltää ulkomaalaisten turistien yöpyminen muuallla kuin Sokos-hotelleissa. Sohvasurffaus on kiellettävä mitä pikimmin, sillä siinähän nuoret ihmiset eri puolelta Erooppaa tutustuvat toisiinsa. Ei sellainen sovi. Se, että nuori maksaa kiskurivuokraa, ei oikeuta tarjoamaan sohvaa jonkun repputuristin lyhytaikaiseksi lepopaikaksi.

Meillä suomalaisilla on erityisen suuri oma reviiri. Se näkyy ihmisten kohtaamisissa ja siinä, että mieleisin olotila meille on korpimökki, jonka ainoa sallittu vieras on pihapuussa pesivä kottarainen.

Olen pariiin kertaan käynyt Kuubassa, jossa ihmiset koskettavat toisiaan ja jakelevat yhtenään poskisuudelmia. Kun kerrostalossa järjestetään juhlat, asetetaan stereoiden volyymi kipurajalle ja avataan varmuudeksi ovet porraskäytävään. Kodit ovat pieniä ja kurjia, mutta ilma on lämmintä, joten elämistään täytyy laajentaa kadulle.

Onko kyse siitä, että meillä omistaminen on niin tärkeää, kun taas Kuubassa kukaan ei omista juuri mitään? En ihannoi kuubalaista järjestelmää, mutta voisimmeko pikkuisen löysätä ulko-oviamme?

Tämä provosoituminen tapahtui aamun Hesaria lukiessa. Mitä tämä minulle kuuluu? Vietin kivan loman tuntemattoman malagalaisen pariskunnan kotona, käytin heidän kylpyhuonettaan ja keittiötään ja join heidän valkoviiniään. Samalla sain tietää Espanjasta ja espanjalaisista paljon enemmän kuin Berlitzin matkaoppaasta.

Tampereen teatterikesä lähenee ja sinne pääsee jo 3.8! Saan tänäkin vuonna leikkiä teatterikriitikkoa. Varailin lippuja mm. ruotsalaiseen Vanja-enoon, hollantilaiseen musiikkiteatteriin (A Bebop Story), Komin Vallankumoukseen, irlantilaiseen monologiin (Belfast Boy), Q-teatterin esitykseen (Jotain toista) ja ohjelmatelttaan kuulemaan Brelin lauluja.