Elämässäni on erilaisia kausia: parempien kausien aikana katson televisiosta vain Godardin elokuvia, kehnompina aikoina seuraan ohjelmia kuten "Huvila ja huussi" tai "Suomen Bachelor".
Mikään ei poista stressiä paremmin kuin seurata kun mökin piha tuhotaan niin massiivisilla kaivinkoneilla, että ne juuri ja juuri mahtuvat köyhälle mökkitontille. Sekava heinikko ja erilaiset vajat saavat kyytiä ja tilalle kärrätään välimerellinen piha. Metallipergolat ja vesiaiheet tönöttävät rehevöityneen järven rannassa. Mikä sopii espanjalaisen lomaosakkeen pihaan, ei istu välttämättä pusikkoiseen järvenrantamaisemaan. Enää ei voi liikkua mökkivaatteissa vaan uutta pihaa varten joutuu pukeutumaan pikeepaitaan ja ruudullisiin golf-housuihin.
Suomen bacheloria katsoessa on onnellinen, ettei tarvitse tapella yhdestä miehestä yhdeksän nuoren ja kauniin naisen kanssa. Se mies on ihan varmasti näyttelijä, sillä ei kukaan suomalainen mies käyttäydy noin. Poikamies maistelee viinejä, muttei humallu. Hän imartelee kaikkia naisia ja suutelee heitä melko tasapuolisesti.
Naiset näyttävät siltä, että haluaisivat repiä silmät toistensa päästä. Ei ihme, sillä heidät on suljettu taloon, josta tämä poikamies vie jokaisen vuorotelleen eläintarhaan katsomaan apinoita. Joka käänteessä muistutetaan, että kyse on villieläinten kuntoutuskeskuksesta. Säälittää, sillä naiset ovat sentään Etelä-Afrikassa, jossa olisi muutakin nähtävää.
Eipä muuta. Pitääkin katsoa mitä tänään tulee televisiosta.
3 kommenttia:
Minä katson Hercule Poirot -tallenteita. Jokaisen kaksi kertaa. Ensimmäisellä kierroksella nukahdan, toisella kierroksella kelaan aloituksen siihen kohtaan mihin luulen jääneeni tajunnan sammuessa. En oikeastaan tarvi muuta.
Minä olen myös miettinyt, että "Juha" on oikeasti näyttelijä. Ainakin hänelle on kirjoitettu vuorosanoja. Oikeasti, ei tuollaisia ole. Ei ehkä tarvitsekaan olla.
Erikoiskiitos Huvila ja Huussi -ohjelman lyhyestä kuvailusta. Olenkin aiemmin ajatellut olevani ainoa katsoja, joka pitää niitä ohjelmia korneina ja muutoksia hirveinä. Etsin aina omistajan kasvoilta peiteltyä kauhistusta, kun sulosanoin yrittävät näytellä ihastunutta.
Lähetä kommentti