Kävin lenkillä hammaslääkärini kanssa. Hammaslääkärinsä kanssa ehtii puhua aivan liian harvoin ja kommunikaatio on luonnollisesti melko yksisuuntaista. Tai jotenkin tähän tapaan:
"Itä ulle uuluu?"
Jokin aika sitten eräs kollega kävi vastaanotollani. Keskustelimme sairauden ennusteesta ja kaikenlaisesta sairauteen liittyvästä. Hän sanoi "Jokaiselle lääkärille on kamalaa, jos ei voi päivystää." Olen ilmiselvä valelääkäri.
Potilaana haluan olla potilas enkä lääkäri. "Katso vaikka senkkaa silloin tällöin ja mittaile verenpainetta" ei miellytä minua. Yritän kohdella lääkäreitä kuten muitakin potilaita, vaikka ei se ole kuitenkaan ihan sama. Kollegapotilas ei ole vain potilas vaan asiantuntija, jolle puhutaan vähän eri tavalla kuin muille. Kollegan kohtaamiseen liittyy pieni ylimääräinen stressi. Lääkärit muuten uskovat vetävänsä puoleensa kaikenlaisia harvinaisia komplikaatioita ja joskus siltä tuntuukin.
Eipä muuta tänään. Huomenna on perjantai, jos joku ei ole huomannut. Alkaa viikonloppu ja saa herätä ihan samaan aikaan kuin arkenakin, mutta ei tarvitse nousta sängystä jos ei tahdo tai ei omista kotieläimiä. Lapset voi komentaa television ääreen, mutta kissaa tai koiraa ei voi. Tai oikeasti Kerttu naukuu aikansa kunnes tyytyy kohtaloonsa ja syö kiposta raksuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti