Maalla

Kävin eilen kylässä. Vaikka matkaa oli alle kaksikymmentä kilometriä, oltiin maalla. R kertoi jokaisen talon kohdalla, keitä siinä asuu. Yhdessä töllissä asuu kommunisteja ja yhden uudisrakennuksen  urheilullisen poikamiesisännän sängyn leveys on vain 80 cm. Tosin R ei ollut tarkastanut asiaa mittanauhalla.

Ajoimme autolla hakkuualueen reunaan ja kävelimme louhikossa etsimässä ruskeita sieniä ja löysimmekin niitä tai oikeammin R ja A löysivät. Minäkin könysin kivikkoisessa maastossa, mutta köyhin tuloksin. I istui kivellä ja poltti tupakkaa. Näimme pari kaunista lampea, kaksi närheä ja kalasääsken pesän.

Söimme savustettua lohta ja korvasienikastiketta ja joimme valkoviiniä.

Ehkä maallakin voisi asua, mutta ilman autoa siellä ei pärjäisi.

Sain taas syntymäpäivälahjan: huivin, joka oli ostettu Buenos Airesista. Huivipakkaukseen oli pakattu kauniita nauhoja, jotka oli hajustettu voimakkaasti. Huivi ja minä tuoksumme eksoottisesti argentiinalaiselta vaatekaupalta.

R kirjoittaa natsisaksaa sivuavaa romaania, joten vein hänelle tuliaiseksi Terhi Rannelan teoksen Frau.

Kuvassa on näkymä R:n ja A:n terassilta. Vaikka kuva on sympaattinen niin siitä tulee jotenkin mieleen Philip Ridleyn elokuva Reflecting skin: kammottavin hyvä elokuva, jonka olen koskaan nähnyt.