Näin hetki sitten kun Eila Roine kipitti kadun ylitse. Tuli samanlainen olo
kun näkee söpön pupun loikkivan tien poikki. Teki mieli mennä
pysäyttämään liikenne, ettei näyttelijä vain jäisi auton alle. Roine
selvisi hengissä Trattorian terassille.
Ostin puolisen vuotta sitten lipun Tampere-talolle Juice-tribuuttiin. Tänään ajatus Jonna Tervomaan, Anna Puun, Aino Vennan, Palefacen, Jarkko Martikaisen ja Jimi Tenorin Juice-tulkinnoista ei enää kuulostanut houkuttelevalta. Kun on kuullut Juicen anarkistisia esityksiä joskus ammoisina aikoina Kuopiossa Työnkulmalla, ei sinänsä taitava UMO innostanut.
Pidän Aino Vennasta, mutta hän ei ollut omimmillaan Juicen musiikin parissa. Anna Puun laulua oli vaikea kuunnella kun piti jännittää miten hän selviää. Meneekö nuotilleen, pettääkö ääni. Tämä oli todennäköisesti vain minun pelkoni, sillä yleisö tuntui olevan kaikesta innoissaan. Kaipa tamperelainen yleisö on tässä paras asiantuntija. Suosikkini oli Jarkko Martikainen, joka lauloin rennosti ja osasi laulujen sanat!
Eipä muuta tänään. Kärsin ikäkriisistä. Olisi ehkä pitänyt tehdä nuorena toisenlaisia valintoja. Se on myähästä ny, sanoisi Sinikka Nopola.
3 kommenttia:
En pode ikäkriisiä vaan miehenpuutekriisiä. On se nyt kumma, että vuositolkulla saa tarpoa itsekseen, vaikka ei odota mieheltä yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista.
Meidän äiti on 70-vuotias ja kaikin tavoin hyvässä kunnossa. Tässä parin viime vuoden aikana hän on hiukan "vanhentunut". Äiti, jonka ei koskaan luullut ikääntyvän...Vähän riipaisee.
Itkin lukiessani Kuukausiliitteen toimittajan kertomusta äitinsä viimeisistä ajoista ja suhteesta äitiin.
No hei. Mä pistän paremmaksi. Tunsin ko. äidin ja toimittajatyttären. Ei aina idylliset välit, mutta. Minun silmäluomeni palautuvat ehkä jouluksi, jos ollenkaan.
Lähetä kommentti