Siskon pojan pianokonsertti järjestettiin Pispalan kirkossa. Yleisöä oli valtavasti (13 henkeä). Jos ihmiset olisivat tienneet miten erinomainen konsertti oli, niin sali olisi ollut täynnä. Ohjelmisto oli mainio, hupaisinta oli Jean Francaixin pianomusiikki, jossa säveltäjä imitoi (onkohan termi ihan persiistä) sellaisia säveltäjiä kuten mm. Chopin, Haendel, Scarlatti ja Ravel. Yhdessä numerossa pianisti naputtaa rystysillään flyygeliä, nostaa kädet kohti taivasta ja sulkee flyygelin.
Taputimme pianistin soittamaan encoren.
Kirkon penkit olivat kummallisen pehmeät. En tuntenut itseäni asiaankuuluvan syntiseksi. Penkkien kuuluu olla kovat, istuinosan kapea, jalkatilaa täytyy olla niukasti, penkin laidan kuuluu painaa reisiä ja selkänojan tulee olla vatupassilla suoraksi mallattu niin, että kirkossa käynnin jälkeen joutuu viikoksi saikulle.
Pispalan kirkko on kerännyt mainetta mainoksillaan tyyliin "Vältä jouluruuhka: tule kirkkoon jo nyt". Seurakuntasalissa järjestettiin konsertin kanssa samaan aikaan gospel-lattari jumppa. Kuin yhdistettäisiin pyhäkoulu ja tankotanssi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti