Minulle oli tungettu ensi tiistaille ylimääräinen työtehtävä lupaa kysymättä tai mitenkään neuvottelematta. Se tuli jotenkin niin äkkiä, että reagoin tunteella vaikka olisi kannattanut suhtautua tapahtuneeseen viileän rauhallisesti ja sovittelevasti. Olin ensin vihainen ja sitten minua itketti vähän. Sen jälkeen hävetti se, että melkein itkin, lopulta koin huonoa omatuntoa siitä, että olen näin laiska ja itsekäs, että jätän potilasparat ilman hoitoa. Viimein päättelin, että olin varmaan ylireagoinut ja oikeastaan minun pitäisi pyytää anteeksi käytöstäni.
Ja tietysti tehdä se työ, joka oli minun tiistain listaani lisätty.
2 kommenttia:
Reagoit voimakkaasti varmaankin siksi, että on e-pä-rei-lu-a mennä lisäämään työtehtäviä ilman että siitä on sovittu. Se on kuin sinut ihmisenä olisi ohitettu ja työ on annettu "robotille", jolla ei ole tunteita ja jota voi kohdella miten sattuu. Epäitsekkyyden / itsekkyyden kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä.
Kurjinta tuollaisessa on se, että sen lisäksi että kuitenkin tekee sen työn, myös syyllistää itseään. Tuplatylsä fiilis jää koko hommasta.
No eikai nyt sentään anteeks...
Lähetä kommentti