lauantai 10. marraskuuta 2018

Lähden sisäistä hippiäni etsimään

Santtu-Matias Rouvali johti eilen kolmea kuoroa ja Tampere Filharmoniaa paita märkänä. Mies hyppäsi välillä ilmaankin, mutta tömähti takaisin korokkeelle, eikä jäänyt leijumaan orkesterin ylle vaikka sitä kovasti odotin.

Tampere-talossa esitettiin Orffin Carmina Burana ja tänään on vielä toinen loppuunmyyty esitys. Ymmärrän hyvin, että Tampere Filharmonian uuden intendentin tärkeimmäksi tehtäväksi on mainittu Rouvalin pitäminen Tampereella.

Konsertista palatessani törmäsin nuoreen erikoistuvaan lääkärin erään yökerhon edessä. Hän pyöritteli sormissaan tupakkaa ja alkoi voivotella, että häntä hävettää. Sanoin, että minäkin poltin tuossa iässä aina kun sain vähän alkoholia ja että lähtisin mielelläni hänen mukaansa karaokeen jos vaan viitsisin eikä aamulla olisi niin kovin aikainen herätys. Kun nuorena saimme jostain työpaikan pippaloista tällaisen vanhan konkarin mukaan jatkoille niin pidimme häntä jonkinlaisena maskottina ja jälkeenpäin päivittelimme miten tuollainen vanha ihminen jaksoi pysyä perässämme.

Lähden pistäytymään Jyväskylässä. Menemme porukalla katsomaan Hair-musikaalia. Yritän taas löytää sisäisen hippini. Joudun  todennäköisesti kaivamaan melko syvältä.

2 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Hehheh. Muistatko, kun tutustumismatkalla reumasairaalaan pysähdyttiin bussilla Joronjäljessä ja sisätautiproffa Kalevi Pyörälältä kysyttiin, että onkohan nämä teidän oppilaat täysi-ikäisiä?

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Se oli hauska reissu. Laulettiin @ei elämästä selviä hengissä”