sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Tapaaminen

Kun neljä pitkään toisensa tuntenutta ystävätärtä tapaa, on kaikilla oma tuttu roolinsa ja paljon puhuttavaa.

Tämänkertainen emäntämme kuuluu niihin naisiin, jotka keittävät kymmenen litran kattilan kalakeittoa, neulovat sukat, lämmittävät saunan, juovat lasin viiniä ja lukevat Hesarin, kaiken tämän tietysti yhtä aikaa. Priimaa tulee. Naisihminen numero kaksi tekee uraa, pelaa golfia, hoitaa lapsenlapsiaan ja saa tykytyksiä viinistä, jollei se ole luomua. Kolmonen on tasainen ja luotettava ihminen, huolehtija ja isovanhempi. Hän komentaa teatterin narikassa "Heidi älä etuile". Takkijonossa minusta kehkeytyy julma tappaja, joka talloo heikommat jalkoihinsa.

Itsestäni en osaa sanoa mitään, sillä en näe kovin hyvin lähelle.

Jyväskylän kaupunginteatterin Hair -musikaali vaikutti jotenkin kotikutoiselta. Tätä vaikutelmaa tuki näyttämölle levitetty tekonurmi ja miesnäyttelijän hippiperuukki. Minusta parhaan roolityön teki Claudea esittävä näyttelijä, jonka nimestä en ole varma. Maria Lund oli jotenkin vaisu. Laulut ovat englanniksi esitettyinä parempia kuin suomalaiset versiot.

Aamulla saunoimme, söimme kuohuviiniaamiaisen ja lähdimme omille teillemme raahaten tavaroita, jotka emäntä oli antanut meille, sillä hän tekee muuttoa pienempään asuntoon toiselle puolelle Suomea. Uuden asunnon kaappeihin eivät kaikki pellavapöytäliinat mahdu.

4 kommenttia:

Roope Dessutom kirjoitti...

Claude = Joel Mäkinen (ks. fb-kaverilistani)

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Kuullostaa mukavalta!! :)

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Joel Mäkinen oli hyvä!

Hoo Moilanen kirjoitti...

"Heidi älä etuile." Aikuisten ohjeistaminen / komentaminen on ärsyttävää! Mitä se ystävän napaa kaivaa, jos toinen tahallaan tai epähuomiossa vähän etuilee? Kuulostaa hiukan itsekorostukselta, ääneen lausumattomalta "itse olen niin hyvä ihminen, että en koskaan etuilisi" -lausahdukselta. Pthyi.