lauantai 17. marraskuuta 2018

Pala kakkua

Tapasin kirjoitusystäviä kahvilassa, jossa aina tapaamme. Jälkeenpäin häpesin, sillä puhuin liikaa itsestäni. Kaiken lisäksi puhelin vääristä asioista. Eräs kaverini sanoi, että pitää pelata vastapuolen kenttäpuoliskolla, jolla hän tarkoitti sitä, että on hyvä olla kiinnostuneempi toisista kuin itsestään. Puolustuksekseni voisin sanoa, että olin viettänyt edeltävästi melko paljon aikaa ihan itsekseni.

Hesarissa kirjotettiin anglismeista. Omalla alallani käytetään innokkaasti ilmaisua Window of opportunity, jonka jotkut kääntävät mahdollisuuksien ikkunaksi ja minuahan se tietysti ärsyttää. Nettisanakirja suosittelee mokoman ikkunan tilalle etsikkoaikaa.  Entä tuo On long run, saan näppylöitä kun käytetään termiä pitkässä juoksussa, josta tulevat mieleen kuikelon maratoonarin hikiset sukat, eikä ajan rientäminen. Potilaskeissi saa minut melkein oksentamaan.

Sähköpostini lakkasi eilen toimimasta. Olin kuin pikkulapsi, jonka äiti oli kadonnut jonnekin kaupan hyllyjen väliin. Vaihdoin salasanaa ja palautin tilini, kunnes kuulin, että ongelma ei johtunut minusta tai omasta läppäristäni. Illalla posti toimi taas ja syyti minulle lainatarjouksia ja erektiolääkemainoksia, joten saatoin laskeutua levollisesti nukkumaan.

Tänään olisi yhdet pikkujoulut, jonne en taida viitsiä mennä.

4 kommenttia:

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Mua kanssa ärsyttää kun puhutaan muilla kielillä suomen sekaan. Sanon että "voitko puhua mulle ihan suomea." :D

Leena Laurila kirjoitti...

Kun haastateltava vastaa että pitkässä juoksussa blaa blaa, olen varma että sinun ja minun lisäkseni näppyläisiä kuulijoita/katsojia on tosi paljon. Mutta niin se vaan sekin sanonta jatkaa kukoistamistaan vaikka on ihan kamalaa kuultavaa. Entä sitten nämä pikkujutut: mutta että - kun ei ettää tarvita. Ja tietenkin tuo näsäviisas toki.Toki toki. Voi olla että olen vielä herkempi saamaan näppylöitä.

Piri kirjoitti...

Harmittaa, että anglismeja käytetään. Samaan aikaan suomea puhutaan, miten sattuu. Esim. joka paikkaan tuugetaan juurikin-sanaa. Pelkkä juuri-sana riittäisi.

Minua on viime aikoina ruvennut ärsyttämään ketä-sanan käyttö relatiivipronomimina sekä yksikössä että monikossa esim. urheilija, ketä osallistui leirille tai urheilijat, ketä osallistui leirille. Mihin ovat unohtuneet joka- ja jotka-sanat? Vai eikö niitä ole opetettukaan? Puhekielessä verbi on usein yksikön 3. persoonassa, vaikka tekijöitä on useita
esim. pojat laulaa. Paljon olisi kielenhuoltajilla töitä.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Valitin kerran täällä huonosta suomen kielestä, jolloin joku lukija löysi lyhyestä tekstistäni useita virheitä. Enää en uskalla valittaa.