Aamukahvilla istuessani ilmaantui ikkunan alle kaksi ambulanssia, viereisen talon eteen parkkeerasi pari paloautoa ja jalkakäytävälle alkoi kerääntyä piskejään ulkoiluttavia tamperelaisia. Puin pikavauhtia päälleni, jos vaikka evakuioidaan. Olisinhan voinut vielä ripustaa stetarit kaulaan ja rynnätä paikallle huutaen "Tarvitaanko täällä lääkäriä".
Toinen ambulanssi imaisi itseensä yhden mummon ja molemmat ambulanssit lähtivät matamaan pois, vaikka olivat tulleet paikalle valot välkkyen ja pillit huutaen. Palomiehet kerivät letkunsa ja hävisivät hekin. Koiranulkoiluttajat hajaantuivat. Join kahvini ja luin sanomalehden.
Eräs opiskelukaverini oli aika erikoinen (no olihan meitä erikoisia useampikin). Tämä A oli kuitenkin legendaarinen. Kerran, kun A kulki bussilla, hän joutui tekemisiin auto-onnettomuuden kanssa ja ryntäsi paikalle huutaen "Tarvitaanko täällä lääkäriä!", hösötti ja sotki asioita, vaikka oli vasta opiskelija, eikä lääkäriä edes tarvittu. Toinenkin opiskelukaveri oli paikalla ja rauhoitti onnettomuuten joutuneita sanomalla "Älkää pelätkö. Ei se tee teille mitään".
Olen viimeisen viikon ajan neulonut kiihkeästi joululahjaksi tulevaa islantilaisvillapaitaa ja nyt se on valmis, kastelin sen eilen ja odotttelen vaatteen kuivumista. Ehkä ehdin nyt kirjoittaakin.
7 kommenttia:
Blogisi on jotenkin rikki, ainakin iPadillä luettaessa tulee postauksien jälkeen ” What do you want to do” ja sitten email, copy ja tekstiruutu.
Juu, en tiedä mistä se johtuu, enkä osaa tehdä sille mitään.
Osaisiko joku auttaa?
Voi,olet huippukutoja,juurihan vasta sait langat ja nyt jo valmis,ehdotan jo vähintään kahta suklaapukkia.Mieleni on tehnyt kovasti aloittaa paitaprojektia ,mutta tyydyn kuitenkin siskolta perimääni lämpimään kuvioneuleeseen jotka olivat -90 luvulla hittejä ,kuten nyt islantilaispaidat.Nyt pakkokutsuu saunan pesu.....
Virkaintoisuus on aina huvittavaa.
Sanotaan, että opettajille jää rooli päälle, ja kyllä olen tavannut matkoilla niin opemaisia opeja vapaalla että ei ole tosikaan. Itsekin puhun kovalla äänellä ja empaattisesti ja mielelläni huomauttaisin järjestyksestä etuilijoille kaupassa, mutta maltan mieleni.
Mitä! Paita jo valmis. Olitpa nopea.
Opettajaksi opiskelleen ystäväni pahin painajainen on joutua retkelle seuranaan bussilasti opettajia. Lienekö syy siihen ettei jäänyt alalle.
Kiitos nauruista. Opet on mainioita, paitsi monenlaisia meitäkin. Aurin tarina luettu. Mitähän siellä Tukholmassa oikein tapahtui, niin vauhdikkaasti meni.
Lähetä kommentti