Olen tänä aamuna jo kirjoittanut seuraavan kolumnin Reuma-lehteen. Sen dead line on vasta reilun viikon kuluttua, joten aikaa viilaamiseen on hyvin. Olen aika tyytyväien aikaansaannokseeni. Laitoin kolumnin otsikoksi "Uni on arka eläin", sillä näinhän se on. Sen olen saanut monena yönä kokea.
Kässärin suhteen minut on vallannut hirveä hoppu. On käynyt samalla tavalla, kuin villapaitaneuleelle, yhtäkkiä se on pakko saada heti valmiiksi. Yritän toppuutella itseäni, sillä lasta ei saa päästää liian aikaisin maailmalle tai se tulee muuten kohta takaisin ja ryhtyy vaatimaan palveluja.
Blogiini alkoi jokin aika sitten ilmaantua pari ylimääräistä laatikkoa ja englannin kielistä tekstiä. Nyt olen kirjautunut ulos, laatinut niin vaikean salasanarimssun, etten itsekään tule sitä muistamaan ja kirjautunut takaisin sisälle. Saa nähdä parantuuko blogini tästä uudesta sairaudesta näin vähin leikkaustoimenpitein. Epäilen.
4 kommenttia:
Toivon että saamme lukea kolumnin myös täällä blogin puolella. Uni on tosiaankin arka eläin, saisinpa sen kesytettyä. Viime aikoina omani uskaltaa tulla syliin puolenyön maissa, mutta karkaa taas heti pian tunnin tai parin päästä.
Avasti ei ainakaan minulla varoita uhkista, kun avasin blogisi:) Joidenkin blogien kohdalla todellakin käy niin.
Nimetön ehtikin jo ensin, minuakin kiinnostaa tuo kolumnismi unettomuudesta. Jäädään odottelemaan....
Uniteemasta lukisin mielelläni minäkin. Kiitos hersyvistä kielikuvista ja soljuvasta kerronnasta. Nautin näistä hyvää mieltä tuottavista hetkistä.
Lähetä kommentti