Kerroin terapeutille, että hylsyn jälkeen olen heräillyt aamuyöstä, eikä mikään huvita. Terapeutti piti tuota kaikkea pelkästään hyvänä merkkinä, olin jonkin uuden äärellä. Viime yönä en sitten herännytkään kolmelta synkistelemään. En ymmärrä miten hän jaksaa kuunnella jaarituksiani. Minä vaihtaisin alaa.
Ilmoittauduin Ahlmanin opiston kesäkurssille. Aion opetella uudestaan kirjoittamaan. Kurssilla opettaa kirjailija Petri Tamminen, jonka kirjoista pidän tosi paljon. Tuntuu vähän nololta mennä ryhmään, sillä olenhan julkaissut jo kaksi romaania.
Kuuntelin Erkka Mykkäsen podcastia kirjoittamisesta (löytyy mm. Spotifysta), suosittelen. Kuuntelemassani jaksossa Mykkänen kertoo omasta tiestään kirjailijaksi. Käy ilmi, että hänelläkin on ollut pitkiä jaksoja, jolloin kirjoittaminen ei ole onnistunut. Ehkä tämäkin tästä sitten kuitenkin ehkä joskus helpottaakin.
Otsikon piti kuulua jumitus jatkuu, mutta vahingossa siihen tuli yksi ylimääräinen s-kirjain. Jumistus on kiva sana, joten jätin sen paikoilleen.
2 kommenttia:
Kirjoittamisen taito kehittyy koko eliniän. Appiukon kirjoitusharrastus on ollut ihailtavaa. Sinähän kehityt kirja kirjalta.
Et ole ainoa kirjailija, jonka mielenterveyttä korona-aika on koetellut. Kirjailijuus vaatii herkkyyttä, joka sekä antaa että ottaa. Minustakin tuntuu, että olet valmistautumassa johonkin uuteen. Siksi jumistus.
Lähetä kommentti