Päivitän blogia tiuhaan, sillä muuten päivittämisen kynnys nousee liian korkeaksi.
Valitsin motokseni "Paljon, mutta huonoa". Tämä on bloggauksen halpakauppa. Ei valitusoikeutta.
Luen Nina Lykken romaania Kohonnut riski, jatkan lukemista vaikka en jaksaisi lukea lääkärieistä. Romaani on osoittautunut kuitenkin lukemisen arvoiseksi ja välillä pystyn samaistumaan sen päähenkilöön, viiniä kittaavaan yleislääkäriin, jolle muovinen luuranko puhuu. Olen lukenut vasta sata sivua, joten en vastaa romaanin lopusta.
Sain kirjasta hyvän vinkin, joka tulee kyllä kannaltani liian myöhään, mutta kai sitä voi käyttää muihinkin kuin potilaisiin. Kun joku ihminen ärsyttää, ajattele, että henkilöllä on elinaikaa jäljellä korkeintaan muutama viikko. Sillä metodilla saat tarvittavan empaattisen otteen melkein mihin vaan.
Olen ihan toistaitoinen katsottuani Euroviisujen pistelaskun loppuun saakka. Euroviisut saivat aikaan sellaisen sisäisen tutinan, ettei uni tullut. Hyvä Italia! Hyvä Suomi ja Blind Channel (punaisista keskisormista huolimatta kuudes sija), uskoin teihin alusta alkaen!
2 kommenttia:
Euroviisut on tallennettuna. Pieni yövieras vei voimat enkä jaksanut valvoa. Jos vielä huvittaa, niin katson kelaillen.
Minulla on tuo Lykke luettuna ja mietin juuri kirjoittaisinko jotakin (niin monesta jäänyt kirjoittamatta). Minua alkoi kyllästyttää lopulta se päähenkilön ääretön kyynisyys ja voimaton ajautuminen. Tykkäsin enemmän hänen esikoisestaan Ei, ei ja vielä kerran ei.
Olen pian lukenut kirjan. En jaa niitä tuntemuksia potilaista. Hyvin toimeentulevien ihmisten elämän kuvaus on välillä hauskan pisteliästä.
Lähetä kommentti