Olen seurannut uusien ylioppilaiden haastatteluja. Tulevaisuudensuunnitelmia kysytään yleensä niiltä, jotka ovat kirjoittaneet kuusi laudaturia ja viisi exemiaa. Moni heistä haluaa lääkäriksi, vaikka ei lääketiede mitään kvanttifysiikkaa ole. Lääkärinä pärjää jos hankkii riittävästi tietoa, uskaltaa kysyä itseään viisaammilta, kuuntelee ihmisiä, kestää omaa keskeneräisyyttään ja käyttää maalaisjärkeä.
Olen kuin pieni koululainen, pakkasin laukkuuni muistiinpanovälineet ja kävin tarkastamassa, että pyörän kumeissa on ilmaa. Aloitan tänään nelipäiväisen kirjoituskurssin. Vähän hävettää, sillä olen jo julkaissut kaksi romaania. Onko pöyhkeää kertoa kirjoista vai jättää kertomatta vai onko ihan sopimatonta osallistua koko kurssille?
Yleensä välttelen naapureiden kohtaamista. Jos porraskäytävästä kuuluu askelten ääniä, niin odottelen hetken. Eräs iäkäs naapuri kulkee niin hiljaa ja hitaastikin, että yllätin hänet tuijottamasta naapurin ovea, jossa roikkuu sydämen muotoinen koriste. Heitin reippaat huomenet ja ohitin turvaetäisyydeltä. Koronan varjolla saa onneksi vältellä ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti