maanantai 14. kesäkuuta 2021

Sattuman kauppa

Kirjoittaessa tulee mietittyä dialogia. Usein romaanihenkilöt puhuvat epäuskottavasti. Kuuntelin Uittotunnelin kahvilassa pariskunnan keskustelua: 

Istutaanko tähän? On helpompi istua.

Tuollakin on tuollaisia tuoleja.

Vähän tuulensuojaa tässä.

Onneksi laitoin tämän takin.

Eilen oli lämpimämpää.

Kummalle tulee kumpi? (tarjoilija)

Hänelle tulee se suolainen.

Iso annos. Ei tartte ihan heti syödä.

Et kai sää sitruunaa noin syö.

Anna mää (Ottaa sitruunaviipaleen ja puristaa siitä mehut toisen annokselle)

Tää on kuin syntymäpäiväkakku, kermavaahtoa ja hilloa. 

Kirjoituskurssilla P.T. sanoi, että romaanin päähenkilö muuttuu, mutta sivuhenkilöt pysyvät ennallaan. Mietin lukemiani kirjoja ja näinhän se taitaa usein olla. Naistenlehtien ihmissuhdejutut väittävät, että toista ei voi muuttaa, itseään vain. Onhan se fakta. Itsensä muuttaminenkin on vaikeaa. Joskus joutuu pakon edessä taipumaan. 

Kurssimuistiinpanoistani löytyy sellaisiakin ohjeita kuin "Menkää pieneen, siellä on tilaa", "Ajatus ei ole vielä kirjoitusta" tai "Kaunokirjallisuus on tietokirjallisuutta tunteista" ja "Sattuman kauppa on aina auki" (viimeksi mainittu on kuulemma Kari Hotakaista).

 


Ei kommentteja: