Olen lähes koko korona-ajan kulkenut pääasiassa urheiluvaatteissa, vaikka en edes ole harrastanut urheilua. Olen kävellyt, mutta se ei liene varsinaista urheilua, ellei kävele kuin Valentin Kononen.
Halusin ostaa itselleni uuden vaatteen ja ostinkin. Vaate on jotain paitapuseron, tunikan ja mekon väliltä. Valmistaja on "suomalainen" ja vaate on ommeltu Turkissa. Mekon/tunikan/paitapuseron kuvioihin on sijoitettu teksti "Animal rights". Hetken mietin, että voinko kulkea banderolli selässäni. Vaate on kiva, mutta onko se liikaa. Etten nyt sitten jotenkin tee itsestäni numeroa. Herätä huomiota.
Olen viime aikoina tehnyt lähinnä vegaaniruokaa. Olen kuitenkin ripotellut ajoittain vähän juustoraastetta kasvisten tai pastan päälle ja käyttänyt luomukananmunia. Ravintolassa (eipä ole juuri tullut käytyä) olen valinnut kasvisruoan. Kylässä olen syönyt mitä on tarjottu, joka perustuu siihen lapsena opettuun "ei saa olla vaivaksi"- konseptiin. Ai tarjoat myrkkykapselin, näistä minä tykkään! Ajattelin, että näin saan edes joskus syödä lihatuotteita, toisaalta huomaan etääntyneeni liharuoasta.
Kun olin lapsi, kävimme Linnanmäellä ja näin huvipuistossa myytävän suuria vaaleanpunaisia hattaroita ja olisin halunnut sellaisen. Isä sanoi, että se on vain sokeria, eikä maistu hyvältä, eikä hän suostunut ostamaan minulle sellaista. En ole vieläkään maistanut hattaraa, ehkä kannattaisi.
4 kommenttia:
Voi pikku-Heidiä joka ei saanut hattaraa. Minun nyt jo aikuiset poikani eivät koskaan saaneet pelikonsoleita koska "nehän ovat ihan hyödyttömiä kapineita". Pelasivat sitten tietsikalla muuten vain, ja nyt heitä vain hymyilyttää koko juttu - mutta minua itkettää ja harmittaa. Aina ihmettelen suuresti niitä ihmisiä jotka julistavat että eivät kadu mitään elämässään.
Joskus kaukana tulevaisuudessa kerrotaan järkyttyneená ajasta jolloin ihmiset söivät eläimiä. Toinen poikani on vegaani, itse en siihen pysty (vaikka olen kyllä reilusti vähentänyt lihankulutusta). Vegaanien perustelut ovat hyvin vankkoja. Ainoastaan mehiläisten kärsimyksiin en osaa samaistua! Mutta hunajatta kyllä osaisin mainiosti elää. Eli Animal Rights päällä kadulle vaan.
Mehiläisyksilö kärsii taatusti siinä missä joku toisenkin eliöryhmän edustaja; ei ole mitään syytä rajata eläinoikeuksia vain selkärankaisiin.
Toisaalta eipä niihin kärsimyksiin samaistua tarvitsekaan: riittää, että ymmärtää asianlaidan eikä halua tuottaa kärsimystä (kenellekään).
Hattara ei maistu oikein miltään, naama ja kädet tahmaantuu - et ole paljoa menettänyt.
Lehmien, possujen ja mehiläisten oikeuksista vouhkataan. Entäs velvollisuudet?
Kukaan ei välitä pikkuisten, abortoitujen vehnävauvojen oikeuksista. Murskaksi vaan, munaa ja maitoa sekaan ja uuniin.
Nessuno Sin Nombre
Vegaanius on kyllä helposti perusteltavissa eläinten oikeuksilla, ravinnon riittämisellä, terveydellisillä ja ekologisilla syillä. Toisaalta moni pitää lihan mausta, pohjoisessa Suomessa on vaikea tuottaa muuta kuin maitoa ja eläinproteiinit lienevät parempia kuin kasvisproteiinit. Vegaaniruoan valmistaminen vaatii enemmän vaivaa (tosin nyt on saatavissa niitä "lihan korvikkeita"). B12 -vitamiinia joutuu ottamaan purkista. Semmoista. Yritän olla parempi ihminen ja kerron sen kaikille.
Lähetä kommentti