Kirjauduin Omapostin sivuille, jossa arvioitiin Kirjavälityksen paketin saapumispäiväksi tätä päivää. Eilen Kuuran ja karkailevan isomummon tekijänkappaleet viipyilivät vielä Tampereella, ja tänään ne viettävät päivää Ylöjärvellä. Kai niiden piti käydä sielläkin.
Paketti ei jäänyt Ylöjärvelle vaan saapui juuri kohteeseensa. Kotiin asti kantoivat.
Ystävä tuli maanantaina kylään Kuopiosta. Olemme luokkakavereita ja tunteneet toisemme melkein aina. Tiedän, että hän syö mielellään leipää ja juustoa, on kova kävelemään ja muistaa asioita, jotka olen unohtanut.
Maanantaina reippailimme Näsijärven rantaa ja joimme punaviinilasilliset konttiravintolassa, josta avautui hieno järvimaisema. Seuraavat punaviinit joimme Sisko ja sen veli-baarissa. Tänään joimme munkkikahvit Pyynikin näkötornin kahvilassa.
Eilen kävimme toisen luokkakaverin ja hänen miehensä luona Härmälänrannassa. Ostimme tuliaisiksi Alkon myyjän suosituksesta punaviiniä, jota hän piti loisto-ostoksena. Viini haisi navetalle, joka on ilmeisesti kyseisen ranskalaisviinin toivottu ominaisuus.
L lähti tätinsä luo ja myöhemmin illalla hän tapaa vielä poikansa.
En ole kirjoittanut vierailun aikana mitään (ihan hyvä asia). En usko, että olisin koskaan alkanut kirjoittaa, ellen asuisi yksin. Hailuodon residenssin pienessä kirjatapahtumassa kysyttiin, mistä saamme inspiraatiomme kirjoittamiseen, J:n vastausta en muista, mutta huomasin yllättäen sanovani, että ihmiset inspiroivat minua. Toisinaan omista sanoistaan yllättyy.
7 kommenttia:
Laitoin sulle sähköpostia.
Onkohan osoite ollut oikea, sillä en ole saanut postia.
Toi hotmailin osoite mikä on sun blogissasi?
Okei, mä olen näköjään mokannut.
Asia on nyt korjattu.
"...huomasin yllättäen sanovani, että ihmiset inspiroivat minua. Toisinaan omista sanoistaan yllättyy."- No mutta kukas se salakuuntelee ihmisiä ja tarkkailee vesijuoksuporukan pomottajaa ja kirjoittaa sitten hersyviä anekdootteja näkemästään ja kuulemastaan meidän lukijoiden iloksi.
Minä harrastin matkalla paljon ihmisten tarkkailua, vaikka olen vain "blogikirjailija". Varmaan kirjallisuuden lukeminenkin johtaa ihmistarkkailuun. Kun lukee hyvin kuvatuista ihmishahmoista, alkaa katsella tarkemmin ympärilleen.
"En usko, että olisin koskaan alkanut kirjoittaa, ellen asuisi yksin." Eräs ystäväni sanoi kerran, että hyvä avioliitto tekee ihmisistä huonoja ystäviä, koska he haluavat tehdä kaiken yhdessä sen yhden ihmisen kanssa. Tämä pätee varmaan ainakin nuoreen parisuhteeseen, haluaa nyhjätä yhdessä, harrastaa samoja asioita ja tavata ihmisiäkin vain yhdessä. Kirjoittaminen vaatii sen, että unohtaa ympäristön ja on yksin, tietäen että se on ok, myös kaksin yksin.
Joidenkin ihmisten kanssa on helppoa olla hiljaa ja omissa puuhissaan. Luulen vaan, ettei kirjoittaminen olisi tullut edes mieleen, ellen viime vuosina olisi elänyt yksin. Olisin porskuttanut muissa hommissa.
Lähetä kommentti