perjantai 17. lokakuuta 2014

Taidematka

Matkustin eilen Helsinkiin. Olin käyttänyt runsaasti aikaa edullisen liikennevälineen etsintään.  Tarkoituksena oli pistäytyä taidemuseo EMMA:ssa, jossa en ole aiemmin käynyt. Tässä saldo: Tre- Hki bussi 2 e,  EMMA edestakaisin bussi 10 e, Hki-Tre juna 14 e,  Tampereen rautatieasema- koti taksi 12 e. En viitsinyt kävellä, sillä palelsi ja väsytti 12 euron edestä. Sitä paitsi arkiöinen Tampere on pelottava. Turvaa tuovat humalaiset joukkiot puuttuvat.

EMMA:sta tuli mieleeni suosikkimuseoni Sara Hilden. Espoolainen taidemuseo on Hildenin tavoin karua betoniarkkitehtuuria. Hilden on rauhallisempi kuin EMMA, mutta tungos näyttelykeskuksessa saattoi johtua syyslomasta. Samassa kompleksissa taidemuseon kanssa (WeeGee- näyttelykeskus) sijaitsevat lelumuseo, Espoon kaupunginmuseo, Helinä Rautavaara museo ja kellomuseo.

Taidemuseossa oli esillä unkarilaisen Viktor Vasarelyn optisia maalauksia vuosilta 1948- 1979. Taulut ja muutamat muut työt olivat täysin abstrakteja. Tarkoituksena on luoda optisia harhoja,  jotka saavat taulut näyttämään kolmiulotteisilta. Välillä oli pakko käydä läheltä katsomassa, oliko kyseessä vain maalattu kangas.  Osa tauluista oli kestänyt aikaa melko huonosti ja näyttivät lähinnä räikeiltä. Katsoin pätkän miehestä kertovaa dokumenttia. Taiteilija vaikutti jotenkin ärsyttävältä. Taidemaalarilla oli useampia apulaisia maalaamassa tauluja miehen ohjeiden mukaisesti. Näyttelyssä on esillä myös Vasarelyltä vaikutteita saaneen Matti Kujasalon tuotantoa.

Taidemuseossa voi nähdä myös Saastamoisen säätiön hienoa kokoelmaa.

Museon alakerrassa on hyvä lounaspaikka, jossa söin erittäin maukasta linssikeittoa ja salaattia. Takanani istui keski-ikäinen pariskunta, joka oli selvästi tullut nettitreffeille. Haluaisin kovin tietää miten heille kävi. Kuuntelin noiden kahden hapuilevaa keskustelua mielenkiinnolla. Useinhan on, lähinnä kännykkäänpuhujien vuoksi, pakko sulkea vieraat äänet ulkopuolelle.

Silmäni ovat olleet muutaman päivän punaiset, rähmivät ja kutisevat. Vaiva ulottuu silmäluomiini. Näytän siltä kuin olisin valvonut ja ryypännyt rankasti viikon verran, enkä olisi kertaakaan pessyt kasvojani. Menin eilen Helsingissä apteekkiin ja kysyin onko vielä olemassa sellaista silmävoidetta kuin Oftan Dexa Chlora. Kyseistä tuotetta oli vielä saatavana. Kotiin tultuani pursotin tuubista mönjää silmiini. Yöllä herätessäni yritin katsoa kelloa. Luulin tulleeni sokeaksi, sillä en nähnyt paksun voidekerroksen läpi.

Kirjoituskurssimme kokoontui Neljännellä linjalla kansanvalistusseuran tiloissa. Läheisen tatuointiliikkeen ikkunassa on somisteena kullattuja ja hopeoituja pääkälloja. Vaatemyymälästä olisi saanut ostaa alusvaatteita ja lämpimiä kaulureita monissa väreissä. En voinut ostaa, sillä olen vaateostolakossa. Etnisen ruokakaupan tilalle oli viime kerran jälkeen avattu erotiikkaravintola. Niistä onkin huutava pula.

6 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Onpa ollut taidematka tosiaankin. Kuvaa ja sanaa. Kävin Emmassa viime syksynä. Tuo Vasarelyn näyttely olisi kiinnostanut, mutta en viitsinyt vaimoa ja tytärtä sinne Emmaan suostutella uudelleen. Kävin silloin vuosi sitten siinä kellomuseossakin, se oli ihan jännä.

Nykyään saa tosi halvalla noita tarjousmatkoja. Me mentiin ja tultiin eri onnikoilla Helsingin reissulla. Onkin korkea aika VR:n saada kunnon hintakilpailua. Junassa on vakiohinnoilla ihan liian kallista matkustaa, ainakin minun electronkortille.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Kuulostaa erikoiselta, että apulaiset maalaavat taulua, joka kuitataan Taiteilijan nimiin. Höh.

Heitähän rähmimisvaiheen ripsiväri pois! (Jostakin naistenlehdestä luin, että ripsiväri pitäisi uusia kuukauden välein. En ole koskaan heittänyt keskeneräistä tuubia pois - se kestää päivittäisessä käytössä jokusen kuukauden - eikä koskaan ole tullut tulehdusta.) Kajalin voi varmaan pelastaa sillä, että laittaa sen pakkaseen ja terottaa uuden pinnan.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Aion mennä tänään Anttilaan ostamaan uutta väriä. Tosin tuskin tässä vaiheessa pystyn silmämeikkiä edes käyttämään.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ei ole mitään ihan tavatonta, että taiteilijoilla on apulaisia, jotka tekevät rutiininomaisia osuuksia taideteosta luodessa. Ainakin mitä tulee tuollaisiin nykytaiteen tähtiin. Olen nähnyt sen muutamassa taidedokumentissa. Apulaiset samalla oppivat. Se ei sinänsä varmaan ole ihan huono juttu.

Anonyymi kirjoitti...

Abstraktitaide on haastavaa, mutta uutta avaavaa! Ravintolat ovat hyviä, uudetkin kunhan niissä käy tutustumassa ;)

Merja kirjoitti...

Taiteilijoilla on ollut kautta historian apulaisia. Väitetään mm. että yksi apulainen erikoistui muinoin kankaan laskoksiin, toinen maisemiin etc. ja itse signeeraaja vain luonnosteli aiheen ja maalasi päät. Nykytaiteessa ainakin Warhol ja Koons ovat tunnettuja apulaistaiteilijoita.