keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Keskimäärin tyytyväinen

Hiplasin eilen vanhasta tottumuksesta uusia vaatteita, vaikka olen sitoutunut vuoden ostamattomuuteen. Huokailin, kun näin syksyn kauniita väreja ja pehmeitä lämpimiä kankaita. Jos selviän tästä vuodesta, niin muutun paremmaksi kuluttajaksi, ostan lähellä ja hyvin tehtyjä vaatekappaleita. 

Kaaduin pyörällä kolmisen viikkoa sitten. Oikeasta polvestani lähti nahka, kuin ihoa olisi vedelty raastinraudalla. Huomasin, miten tärkeä elin iho on. En voinut mennä polvilleni. Polvea kirveli silloinkin kun peitto hipaisi sitä. Miten joku pärjää kun ihosta lähtee kymmenkertainen tai viisikymmenkertainen alue verrattuna tuohon lehmuksen lehden kokoiseen ja muotoiseen länttiin?

Olen naureskellut ystäväni ja kollegani pihkavoideinnostukselle. Hän toi minulle parin herneen kokoisen nokareen tuota ihmeainetta. Ensin se kirveli niin, ettei uni tahtonut tulla. Sitten haava alkoi parantua. Paransiko pihka vai aika? Aika parantaa sairaudet ja surut. Ne jotka nyt yleensäkään paranevat.

Sain hiljattain lukea lehdistä, että olen syrjäytymisvaarassa. Asun yksin, enkä ole töissä (tosin minua odottaa työpaikka vuorotteluvapaan jälkeen). Keskimäärin minun pitäisi olla alkoholisoitunut ja napsia masennuslääkkeitä. Keskimäärin minun kuuluu olla onneton.

3 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Ei se pihkavoide mitään huuhaata ole, siitä on tehty suomalainen väitöskirjakin. Jotain antibakteerista vaikutusta sillä ainakin lienee. Yritin ostaa Hartolan pestuumarkkinoilta purkin, mutta myyjä oli kahvilla. Isäni uskoi aikoinaan tervaan. Kun laittaa nirhaumaan, paranee eikä tule rupea. Voi sitä kuulemma käyttää auton renkaiden pulttien kiinnitykseenkin - eivät jämähdä, vaan aukeavat helposti. Isä teki itse tervaa, sitä minulla on pieni pullollinen. En ole kokeillut, on aika sotkevaa.

Aikku kirjoitti...

Vaatteiden ostamisesta... kun katsoin omaa ja miehen työeläkeotetta ja samaan aikaan seurasin eläkeikäkeskustelua, päätin että vaatteet on ostettava nyt kun vielä on työelämässä. Kun yleensä on töissä. Ainakin sellainen ajaton talviulsteri, ettei mene 20 vuodessa malli vanhaksi.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Pihkavoide on siis huipputuote!

Minulla on ollut ongelmana vaatteiden ostelu. Kaapissani on vaatteita, joita olen käyttänyt vain kerran. Nyt kun tulot ovat vuorotteluvapaan vuoksi pienet, yritän opetella pois ostelusta.