Kissat ovat aina muotia kirjallisuudessa (Kissani Jugoslovia, Saatana saapuu Moskovaan, Pekka Töpöhännän silakkaretki). Minun suuhuni ei kukaan sanoja kirjoita. Sijaistan blogin pitäjää, kun tämä on kevytmielisesti lähtenyt halpabussilla Jyväskylään.
Kärsin erityisherkkyydestä. En siedä kovia ääniä,
Vesku Loirin laulua enkä huonoa kirjallisuutta. Minua kauhistuttaa "Vain elämää" - televisosarjan banaali itketys. Minun on vaikea löytää
tasoistani seuraa.
Herkkyyteni vuoksi syön vain kaikkein kalleinta kissanruokavalmistetta. Sen
pitää olla ehdottoman tuoretta ja puhtaalle perintöposliinille kauniisti
aseteltua. Ruoka kuivahtaa yllättävän nopeasti ja siihen tulee tunkkainen maku.
En pysty nukkumaan kylmässä enkä kuumassa, huoneen lämpötilan on oltava tasainen (22.5 celsiusta).
Emännän jäljiltä sohva on sopivan lämmin makuualusta. Veto indusoi karmivat
selkäsäryt.
Tupakansavua en kestä. Kuubalainen sikari maistuu silloin tällön, varsinkin tällöin.
Päivällä vaadin täydellisen rauhan. Yöllä olen sosiaalinen ja rakastan
älykästä keskustelua. Yleensä joudun näissä olosuhteissa tyytymään vähemmän
inspiroivaan seuraan.
Koska emäntä on onneksi poissa, järjestän pienet intiimit juhlat, joihin olen kutsunut viisikymmentä läheisintä ystävääni. Otan lyhyet kauneusunet sillä aikaa kun samppanja jäähtyy.
1 kommentti:
Minä en lähde mihinkään. Muut tulevat luokseni.
Lähetä kommentti