keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Intohimona terassit

Televisiossa näytettiin hiljattain Virpi Suutarin dokumentti Eedenistä pohjoiseen. Se on vieläkin nähtävissä Areenassa. Dokumentissa kerrotaan pariskunnista, joilla puutarhanhoito on ns. lähtenyt lapasesta. Yksi pariskunta kasvattaa jättimäisiä kurpitsoita, joilla he aikovat osallistua puutarhakilpaan. He hoitavat pulleita vihanneksia kuin lapsiaan, peittelevät lämpimästi ja sivelevät niiden kovia kylkiä. Kurpitsoilla on nimetkin.

Jotkut pariskunnista jakavat yhteisen harrastuksen, joillakin se on vain toisen puolison juttu. Mietin mistä Suutari on löytänyt nämä pariskunnat.

Silloin muistin, että isäni puutarhaharrastus on ehkä ainakin aiemmassa talossa ollut kohtuullisuuden ylittävää. Puutarhaharrastuksen voittaa kuitenkin harrastus yli muiden: terassien rakentaminen. Terassivillitys on saanut toteutua kaikessa laajuudessaan viimeisimmällä mökillä, joka on vanhempieni neljäs mökki. He ovat vaihtaneet mökkiä erilaisista syistä. Ensimmäinen sijaitsi isovanhempieni pientilan mailla.

Nykyinen mökki koostuu päärakennuksesta, kahdesta sivupömpelistä ja saunasta. Kun he ostivat rakennukset, terasseja oli vaatimattomasti saunan edessä ja jonkinlaiset terassit kuuluivat kaikkiin rakennuksiin. Mökin pihalla risteili aidattuja reittejä, sillä jo edesmennyt isäntä oli ollut sokea. Mies oli vammaisurheilija ja heitti kiekkoa. Hän myös sävelsi.

Kun vanhempani saivat mökin kynsiinsä, hävisivät aidatut polut. Rannasta purettiin lahonneita portaita ja isä rakensi uusia. Mökin terassi sai lisää leveyttä. Vanhempieni mielestä mökin ikkunasta näki liian pienen kaistaleen maisemaa, joten isä laajensi ikkunaa. Mökin eteen ja sen vasemmalle sivustalle ilmaantui terassi. Rantaan rakennettiin terassi. Äiti kantoi lautoja ja isä hakkasi nauloja. Nyt terasseja on seitsemän. Pian mökin pihalla voi liikkua paljasta maata koskettamatta. Lisärakentamista rajoittavat tontin pinta-ala ja sinne juurtuneet järeät männyt, marjapensaat ja kookas kataja. Melkein jokaisella terassilla seisovat puutarhapöytä ja -tuolit. Pitäähän aamukahvit, päiväkahvit, ruokailut ja iltapala voida tarjoilla paikassa, johon aurinko paistaa tai helteellä puut tarjoavat viilentävää varjoaan.

Vanhempani lähtevät kahden viikon kuluttua Espanjaan. Siellä heidän on tarkoitus asustaa sukulaisen asunnossa ja käydä katsomassa loma-asuntoa, joka on käsittämättömän  halpa ja sijaitsee jossain vuoristossa. Äiti oli löytänyt ilmoituksen paikallislehdestä. Entiset asukkaat haluavat luopua siitä, sillä ovat mielestään liian iäkkäitä (saman ikäisiä kuin vanhempani) matkustamaan Espanjaan. Sen ostamiseen voisi ottaa lainaa.  Asumuksesta löytyy varmaan jotain kunnostettavaa. Ainakin voisi rakentaa pari terassia.


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kävin katsomassa Eedenistä pohjoiseen -elokuvan teatterissa jokin aika sitten ja ihastuin siihen. Asiaan omistautuneisuus ja hiljainen huumori nappasi. Kerrankin jotain valtavirran ulkopuolelta. Varmaan kaikenlainen omistautuminen, vaikkapa terassien rakentaminen, ja yhdessä hiljaisesti puurtaminen, pitää sisällään jotain elämän kiehtovuudesta.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Minäkin pidin dokumentista. Pitäisi varmaan katsoa vielä uudestaan, sillä viimeksi katsoessa esiintyi erilaisia häiriöitä kuten puhelimen soimista.

Anonyymi kirjoitti...

Sulle ei vissinkään tullut Aamulehti? 9.10. Morossa oli kurpitsankasvattajan tämänvuotiset saavutukset. Kesäkurpitsatkin näyttivät krokotiileilta. Ihan käsittämättömän suuria kaikki.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ei tule Aamulehteä.

Lähteminen on kivaa. Samaten palaaminen.

Anonyymi kirjoitti...

Terassit ovat tärkeitä, mutta eikö myös aurinkovarjot kuulu terasseille ja villasukat ja yksi kukka...semmoinen valkoinen.
karhunmarja