Jyväskylässä

 

Istun halpabussin toisessa kerroksessa. Tuntuu kuin täältä käsin pystyisin paremmin hallitsemaan ympäristöäni. Tähtäsin etupenkille, mutta siellä istui jo englantia kännykkäänsä puhuva mies ”No Claire don’t shout. I mean I agree!” sekä tupsuhattuinen henkilö, jonka sukupuolesta en saa selvää, eikä sillä lie väliä. Etupenkeillä istuu vain kaksi matkustajaa, vaikka istuimia on neljä, mutta niinhän on tapana. Hyvä näin.

Tapasin Jyväskylässä ensin vanhan ystävän, jonka kanssa päivitimme kuulumisemme. P ei sanonut ”Olen lukenut siitä jo blogista/ facebookista", sillä P ei sellaiseen touhuun osallistu.

Söimme poikani kanssa aivan liian kalliissa paikassa. Ravintola oli sisustettu ruskean eri sävyillä. Odotimme annoksiamme yli puoli tuntia.

Ostimme lakanoita ja maton (poikani on melko hiljattain eronnut kihlatustaan). Yritän ajatella, että lapset ovat aikuisia, mutta useimmiten onnistun kehnosti. Ilahduin nuoren miehen asunnon siisteydestä ja viihtyisyydestä. Meillä oli oikein rattoisaa. Poikani sävelsi tietokoneella musiikkia ystävänsä tekemään tietokonepeliin, josta tulee toivottavasi maailmanlaajuinen menestys. Yhdentoista aikaan poikani sanoi ”Tekisi mieli lähteä tapaamaan kavereita Kynnykseen (baari).” Mitä minä siihen olen mitään sanomaan. Asetuin hänen sänkyynsä nukkumaan ja pojalleni pedattiin lattialle makuupussista, makuualustasta, tyynystä ja peitosta nukkumispaikka. Hän tuli puoli viiden maissa. Satuin katsomaan kelloa.

Aamulla etsin aamiaisastioita: kaapeista löytyi kattila, kaksi lautasta, kaksi lasia, paistinpannu, jonkin verran ruokailuvälineitä, kahvia, leipää, suolaa ja tyhjiä oluttölkkejä.

Päätin kävellä linja-autoasemalle vaikka kenkäni olivat hieman liian simpsakat. Eksyin  pienelle metsäkaistaleelle. Kengissäni on nyt sammalta. Käytin kävelyyn lopulta tunnin verran, mutta sehän on ihmiselle vain hyväksi.