Sähköposti

Stephen Fryn muistelmien toisen osan (Fryn aikakirjat) takakannessa sanotaan kirjoittajan luovan muistelmissaan kuvaa syvästi tuntevasta, syvästi itsekriittisestä ja syvällisen nokkelasta nerosta. Mitäköhän Fry tuumisi moisesta ylistyksestä.

Vihaan sähköposteja. Rakastan sähköposteja. Jälkimmäisiin kuuluvat henkilökohtaiset viestit. Saatan lukea ne useampaan kertaan. Tekee mieli heti reagoida viestiin, toisaalta toisinaan on mukavampi kehitellä vastausta päässään ja vastata muutaman päivän kuluttua. Miten saatoin edes elää silloin kun sähköpostia ei ollut?

Ne ikävämmät sähköpostit työntävät luotaan ennen kuin olen edes avannut niitä. Luin jostakin, että sähköpostiin olisi vastattava 48 tunnin kuluessa. Minä viivytän viestiin reagoimista. Asian siirtäminen ei millään tavalla helpota viestin vaatimaan toimeen tarttumista.  Jos sähköpostin vielä jaksaakin katsoa niin liitteiden kanssa on vaikeampaa, kuin avaisi raskasta ovea, jonka takana odottaa törkyinen kammio. 

Saan paljon täysin turhaa postia, joka ei vaadi muuta kuin viestin poistamista. Joillakin ihmisillä on typerä tapa tai avoin tyyli, miten sen haluaa nähdä, laittaa kopio kaikista viesteistään laajalle joukolle. Sen jälkeen kaikki vastaavat kaikille jotain sellaista, että oikein hienoa. Taas tulee turhaa postia. Olen kyllä itsekin syyllistynyt samaan. Olen halunnut näyttää jokaiselle "Olen ahkera ja dynaaminen. Olen lukenut tämän viestin!"

Syvällisyyden, syvän itsekriittisyyden ja nokkeluuden (toivoton) tavoittelu jatkuu. Olen päivittänyt blogiani 2335 kertaa. Jos arvioisin käyttäneeni päivittämiseen puoli tuntia kerrallaan (luultavammin kovin alakanttinen arvio), olisin käyttänyt tähän 1167,5 tuntia joka vastaa 146 työpäivää. Sohvalla makaamiseen on samana ajanjaksona kulunut vähintään kaksinkertainen aika. Sehän ei mene koskaan hukkaan.