Vuorotteluvapaallani olen huomannut uuden ihmisryhmän, johon en ole aiemmin edes kiinnittänyt huomiota. Nämä ryökäleet eivät tee työtä vaan he jumppaava, opiskelevat ranskaa, käyvät taidenäyttelyissä, siemailevat riesling-rypäleestä puristettua kuivaa valkoviiniä ja istuvat elokuvissa. Kaikki tämä tapahtuu keskellä päivää, silloin kun muut hikoilevat töissä, jos töitä sattuu olemaan. Kyseessä ovat hyväkuntoiset, koulutetut eläkeläset. Ne, joiden asuntolaina on jo maksettu ja jotka sattuvat nauttimaan kohtalaisesta eläkkeestä.
Tampereella järjestetään tälle väelle filmifestivaalit, joihin ei ole kuitenkaan ikärajaa. Elokuvat esitetään puolilta päivin edulliseen hintaan.
Elokuvan alussa mainostetaan kaihileikkauksia.
Esitettävä uutuuselokuva oli Rob Reinerin komedia And so it goes. Rob Reiner on ohjannut romanttisen komedian helmen When Harry met Sally. Tämä uusi elokuva olisi saanut jäädä tekemättä, niin huono se oli. Sopi hyvin kaihileikkauksen kylkiäiseksi, sillä olivathan pääosissa jo kypsään ikään ehtineet näyttelijät Diane Keaton ja Michael Douglas. Juoni oli romanttisen komedian vakiokamaa: ensin vihataan ja sitten ihan yhtäkkiä rakastetaankin. Michael Douglasin näyttelemä Oren Little on itsekäs kusipää, joka melkoisen epäuskottavasti muuttuu mukavaksi. Diane Keaton on melko samanlainen kuin Annie Hallissa (joka on ihana elokuva), mitään erityisempiä syvyyksiä hän ei saa rooliin taiottua, ellei siihen lasketa itkeskelytaipumusta. Pääparin kemia vastaa lähinnä kirjaston asiakkaan ja lainausautomaatin välistä sutinaa. Lopussa tietysti itketti, mutta samalla ärsytti.
Onhan se tietysti hyvä, että elokuvia tehdään eläkeikäisistä, mutta onko tämä kuitenkaan parasta nähtävää eläköityneelle. Eläkeläinenkin tarvitsee hyviä elokuvia, iällä ei ole väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti