Moni kundaliinijoogaliike tuntuu loputtoman pitkäkestoiselta. Käy selällesi lattialle, nosta molemmat jalkasi suorina ylös ja ala piirtää niillä ympyrää, oikealla jalkaterällä toiseen ja vasemmalla toiseen suuntaan. Tee sitä tuskastuttavan kauan. Jalat ja vatsalihakset ovat maitohapoilla. Sen jälkeen molemmat jalkaterät tiivistetään yhteen ja piirretään yhteisympyrää. Loputtoman kauan, myötä- ja vastapäivään. Lopuksi nostetaan vielä kädet koholle ja niillä veivataan samaa kuviota kuin jaloilla. Ilma on täynnä tuskaisia ympyröitä.
Lopuksi tanssimme joogamusiikin tahdissa, silmät suljettuina. Kun musiikki loppui ja avasin silmäluomeni huomasin yllätyksekseni tuijottavani sivuseinää, vaikka luulin katsovani täysvalkoisiin pukeutunutta ohjaajaa. Olin menettänyt suuntavaistoni joogaa tanssiessani.
Minulla kävi eilen miesvieras K (vaimo oli mukana). K ei katsonut minua sillä silmällä, vaan huomasi lievästi repsottavat vaatekaapin ovet, pahemmin poissa balanssista heiluvat lattialistat ja lukuisat löysät ruuvit. K kiinnitti kirjahyllyyni välihyllyn, jotta saatoin asetella siihen CD-levyni. K kehotti laittamaan CD:t aakkosiin. Aakkosissa ovat. Klassiset, rock, etno ja elokuvamusiikki erillään. Viime aikoina ei ole tullut paljon levyjä ostettua kun on spotifyt ja juutuubit. Vinyylit menivät erossa miehelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti