200

200 on hieno pyöreä luku. Sitä voisi kuvailla tasapainoiseksi, optimistiseksi ja tulevaisuuteen suuntautuvaksi. Luvun eteen ei voi laittaa ainuttakaan negatiivista adjektiivia. Olen kiitollinen jokaisesta virtuaalihenkilöstä tuon luvun takana.

Kirjoitan tätä tabletilla, joka on hankalaa. Teen sen salaa vanhemmiltani, joka on omiaan lisäämään regressiotani. On kuin kävisi nurkan takana tupakalla.

Tänään oli pakko vetää hanskat käsiin. Toppatakkia en ole kyennyt riisumaan koko matkan aikana. Tämän rannikon nimi on Coste del Sol. Isä katsoo taas televisiosta kuvia lumimyrskyistä, joita on näköjään jatkuvasti eri puolilla maailmaa. Pidän tästä kirpeän aurinkoisesta säästä. Shortseihin pukeutuvat vain Englannissa karaistuneet ikiruskeat rouvat ja herrat. Uimarannalle on viritelty markiiseja suojaksi navakalta tuulelta. Niiden takana makaavat vaikeasti rusketusriippuvaiset turistit.

Matkustimme bussilla Rondaan, jossa on silta, jota kaikki käyvät katsomassa. Maisemat olivat jylhiä. Bussi teki sellaista kieppiä vuoren rinteillä, että piti pidätellä oksennusta. Rondassa voi kävellä Hemmingwaynkatua. Kirjailija on majaillut kaupungissa ja istunut härkätaisteluareenan katsomossa. Areena oli kaunis, ja siihen sai tutustua 6.5 euron hintaan. Härkiä ei näkynyt.

Huomenna suuntaan Malagaan. En osaa laittaa tähän kuvia, joten joudutte käyttämään mielikuvistustanne.

Mietin jo kotimatkaa. Luin, että yksittäisen henkilön riski joutua lento-onnettomuuteen on yhden suhde 2.7 miljoonaan. Ei voi pitää paikkaansa.

Isä tekee punnerruksia. Lopetan päivitykseni tältä erää.