Rääpäle

Kun kuivasin hiuksiani, tarttui toinen korvakoruni froteepyyhkeeseen. Muistin ajan, jolloin oli muotia käyttää näyttävää roikkuvaa korua vain toisessa korvassa. Koruja myytiin pareittain, jolloin toinen korvakoru jäi käyttämättä. Yleensä koru kuitenkin hävisi, joten oli käytännöllistä omistaa varakoru. Myöhemmin alkoivat nuoret miehet lävistää toisen korvalehtensä. Sillä, kumpaan korvalehteen renkaan pujotti oli merkitystä: toisella viestitettiin omaan sukupuoleen kohdistuvaa halua ja toisella mieltymystä huumeisiin. Myöhemmin myös vanhemmat miehet alkoivat koristautua yhdellä korvakorulla. Silloin oli nuorten miesten keksittävä jotain uutta, joten he pistivät renkaat molempiin korvalehtiinsä. Olen jo aiemmin tuonut esille teorian, jonka mukaan, siinä vaiheessa kun keski-ikäiset naiset omaksuvat jonkun uuden virtauksen, se on auttamattomasti ohi. Sama saattaa koskea osittain myös keski-ikäisiä miehiä.

Femmalla näytettiin koskettava dokumentti Astrid Lindgrenin lapsuudesta ja nuoruudesta. Dokumentissa on ilmeisesti vielä kaksi osaa. Ihmiselämä ei ole helppoa, sitä se ei ole ollut suositulla lastenkirjailijallakaan. Oli hauska ymmärtää, että Lindgrenin kirjojen hahmot löytyvät jossain muodossa hänen elämänvaiheistaan. Kirjailijat taitavat harvoin muovailla mitään ihan tyhjästä.

Sain yhteyden Airbnb majoittajaan niinkin vanhanaikaisella välineellä kuin puhelimella. Nainen vietti aikaansa jollain saarella nettiyhteyden ulkopuolella. Meillä on katto päämme päälle Dublinissa. Itseäni viisaampi taho tiesi Dublinin olevan hyvin kirjallinen kaupunki. Luin oppaita ja olen innostunut matkasta. Tai voisiko puhua matkasesta, sillä onhan aikaa melko vähän.

Kirjoituskurssilla keskusteltiin lyhytproosasta. Joku on nimennyt novellia lyhyemmän tekstin novelletiksi ja joku (muistaakseni Johanna Sinisalo) raapaleeksi. Eräs kurssilainen keksi uuden nimityksen lyhyille teksteillemme: rääpäle (tosi lyhyt ja ihan paska).