Mistä voisin luopua?

Mietimme eilen työpaikan kahvipöydässä, millä porkkanalla meidät saisi tekemään enemmän (tai tuskin enemmän, lähinnä saman verran, sillä emme jaksa enempää) ja päädyimme suklaaseen. Jos siis suklaa voi olla porkkana. Yksi suklaapala jokaisesta hoidetusta potilaasta.

Pienemmällä porukalla tulimme siihen tulokseen, että voisimme luopua Suomen ahdingon vuoksi arkipyhistä vaikka se kirpaisisikin, sillä olemmehan joka tapauksessa maallistuneita. Loppiaisen merkitys on minulle tuntematon: sitä tuskin vietetään siksi, että neulasiaan varistava joulukuusi kannetaan tuona päivänä talon roskikseen. Sen ehtisi tehdä työpäivän jälkeenkin.

Voisin maksaa enemmän veroja jos ne ylimääräiset rahat laitettaisiin terveydenhuoltoon, kehitysapuun ja koulutukseen. Lähes kaikki olisivat valmiita uhraamaan sairaiden lasten hyväksi, mutta harva haluaisi auttaa asunnottomia alkoholistimiehiä.

Facebookissa on keskusteltu pienistä kärpäsistä, jotka kokoontuvat keittiöihin elokuussa. Keittiössäni ei ole ainuttakaan ötökkää, vaikka asettelin persikoita kulhoon syötiksi. Onko lahohomeinen lattiani niin vaarallinen etteivät pikkukärpäsetkään uskalla tulla? Vaikka keittiön nurkka (se, jossa vesivahingon aiheuttanut astianpesukone aiemmin oli) luulisi olevan Kertulle kiinnostava kohde (kolo, jossa on paljon puuta raavittavaksi) ei Kerttu edes tutki paikkaa.

Kuivatusfirman edustaja ja isännöitsijä tulevat keskiviikkona luokseni vesivahinkopalaveriin ja sovitaan siitä mitä tehdään ja millä aikataululla. Pitäisi hommata laatikoita, joihin pakata astiat ja jauhonyssäkät. Näissä tilanteissa huomaa, ettei kannata kerätä tavaraa, sillä ne joutuu aina silloin tällöin pakkaamaan laatikoihin. Monet niistä ovat turhia, kuten konjakkilasit, joita en ole kertaakaan ottanut esille.