Vielä jokin aika sitten sairaskertomustekstit tulivat lääkärin allekirjoitettaviksi ihan konkreettisesti paperilla ja jokainen raapusti tekstin perään jonkun harakanvarpaan, josta ei saanut mitään selvää. Nykyään allekirjoitukset tehdään sähköisesti. Miten sähköllä voi allekirjoittaa? Sähköllä lämmitetään, vatkataan kermavaahtoa ja taistellaan pimeää vastaan.
Järjestelmän yläpalkissa sijaitsee muistilista, jota pitää napauttaa tiuhaan, muuten joutuu sinne kertyvän tekstin kanssa vaikeuksiin. Enää ei edes epämääräinen paperipino varoita tulevasta katastrofista. Huitelet vaan lisää tekstiä, kunnes sitä löpinää on kertynyt viisikymmentä sivua luettavaksi.
Pitää napsauttaa mielellään päivittäin muistilistaa ja muistilistasta vielä henkilökohtaista muistilistaa ja sitten sitä napsuttelua ja odottelua riittää.
Tänään napsutellessani huomasin, että erään potilaan tablettien annosteluun oli tullut virhe, jonka mukaan tabletti pitäisi niellä 1330 kertaa vuorokaudessa. Lääke tulisi ottaa kerran minuutissa sekä valveilla että nukkuessa (itseasiassa rauhalliseen yöuneen jäisi kuitenkin 110 minuuttia). Koska lääke olisi hyvä ottaa ruoan kanssa niin melkoista syömistäkin se vaatisi. Tuollaista ohjetta ei noudattaisi edes opettaja tai insinööri.
Välillä tekisi mieli käpertyä työpaikan kahvihuoneen nurkkaan parkumaan, kun kaikki kysyvät jotakin ja haluavat minulta kaikenlaista ja luulevat tai toivovat, että minä tiedän vastaukset. Siltä parkumistieltä ei olisi paluuta luotettavaksi ammattilaiseksi.
1 kommentti:
Ymmärrän hyvin että haluaisit käpertyä nurkkaan.
Minä koetan vastaavissa tilanteissa häippästä.
Lähetä kommentti