Kävin eilen Pyynikillä. Pimeällä lenkkipolulla kirmaili ilmieläviä sarjamurhaajia. Kun sarjamurhaaja tuli vastaan, levitin olemattomat hartiani, kiristin askeleitani ja etenin hyväkuntoisen karateharrastajan loikin. Koska sarjamurhaaja ei jostain syystä tappanutkaan minua, höllensin vauhtia, kunnes pimeydestä syöksyi uusi sarjamurhaaja.
High-intesity interval training.
Keskustelin tiistaina ystävän kanssa syvällisesti:
- Mari sanoi Jounille, että se hymyilee vaan silloin kun kamerat ovat paikalla, sanoin.
- Eikun Tanja sanoi silleen Ronille, S väitti.
- Kyllä se oli Jouni, joka sen sanoi.
- Niin muuten olikin.
On ihanaa kun tuntea toinenkin hölmö, joka katsoo "Ensitreffit alttarilla"- ohjelmaa.
Olen asunut kahdeksan viikkoa väliaikaisasunnossani. Hilaan joka päivä petauspatjaani ylöspäin. Joku siirtää sen yön aikana pois paikoiltaan, ainakin se roikkuu aamuisin puoliksi tyhjän päällä.
Laitoin tänään remonttimiehelle sähköpostia. En haluakaan keittiön kaappeihin niitä vanhoja vetimiä vaan uudet himmeäpintaiset. Montako kertaa ehdin muuttaa mieleni, ennenkuin uudet kaapit ovat paikoillaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti