Ihoni on vaaleanpunaista samettia

Vietimme tänään työyhteisömme kehittämispäivää.

Ensin istuimme kylmässä kokoustilassa käsittelemässä hoitoketjua ja V paleli. V haki lopulta toppatakin ja hanskat ja lakkasi tärisemästä. Sen jälkeen puhuimme siitä, että meillä on liikaa töitä ja saimme (taas kerran) tietää, ettei lisäresursseja ole tiedossa. Kävimme läpi asiat, jotka mättävät. Samoista asioista puhuimme jo silloin kun aloitin työt nykyisessä työpaikassani.

Lounaan jälkeen siirryimme kaupungille rentoutumaan. Väsyneitä työntekijöitä varten on perustettu jonkinlainen luontaishoitoinstituutti, johon voi  hakeutua kerran vuodessa kurittomasti kesken työpäivän. Saunatilassa  meille ojennettiin muovikippo puolillaan kellervää bronkiittipotilaan ysköksen näköistä mönjää, jota käskettiin voidella iholle. Kun olimme saaneet tahman pintaamme siirryimme saunan lauteille. Ihmeaine sisälsi kookosöljyä, hunajaa ja kuivia ruusun terälehtiä. Ihoni on vaaleanpunaista samettia.

Seuraavaksi siirryimme pitsiverhoilla jaoteltuun huoneeseen. Läppäristä soi taustamusiikki, jota oli etsitty hakusanalla relaxing music. Ei se ihan kamalasti häirinnyt. Istuin tuolille, jossa minut kipattiin selälleen ja napakkasorminen pieni nainen alkoi runnella hartioitani, josta eteni kaulaani ja pitkin päänahkaani. Kipein piste sijaitsi päälaen korkeimmassa kohdassa, jossa naisen peukalo tuntui samalta kuin nuotiossa kuumennettu rautatappi.

Poljin kotiin suurenmoisen kehittyneenä.