Hoitajat joutuvat jatkuvasti pyytämään lääkäreiltä jotakin ja usein häiritsevät meitä kesken sanelun tai facebook-päivitysten tekemisen. He tuovat mukanaan lapun, jossa on potilaan nimi ja viimeinen käyntiteksti. Ojentavat lappua ja sanovat:
"Voisitko kirjoittaa reseptin"
"Saneletko passituksen"
"Tämä tarvitsee B-lausunnon"
Saattaa olla, että on joskus tullut sanottua pahasti tai pidettyä katse tiukasti koneen näytöllä ja höpötettyä sanelukapulaan kuin ei tarvetta huomaisikaan, sillä hoitaja tunki eilen lapun varovasti oven alta. Kyllä meitä nauratti.
Tuli kenties mentyä katsomaan TT:n Skavabölen poikia kohtuuttomin odotuksin. Tekihän Q-teatteri näytelmästä ylistetyn version 90-luvulla. Nyt näytelmää esitettiin Frencell-näyttämöllä. Skavabölen pojat sijoittuu 70-luvulle: perheen ulko-ovessa on samanlaista pullonpohjalasia kuin meillä oli ja meilläkin soi luokkabileissä Gary Glitter. Skavaböle on Hyrylä, mutta senhän te jo tiesittekin.
Näytelmän näkökulma on perheen lasten Evertin ja Rupertin, jotka ovat läheisiä, niinkuin tällaisissa hajoavissa perheissä tuppaa olemaan. Näytelmä on hieman hajanainen, varmaankin tarkoituksella. Alkuun ihmettelee onko taikuri vain eksynyt näyttämölle jostain toisesta näytelmästä, mutta sekin selviää.
Kyllä me vanhemmat olemme itsekkäitä.
Heikki Hela on uskottava perheen alkoholisoituvana isänä. Tosin pärjäävästä johtajasta tulee kummallisen nopeasti portaisiin kuseskeleva juoppo. Mari Turunen on aina tasaisen hyvä, niin tässäkin. Perheen pojat Eemu Korpela ja Jaakko Ohtonen saavat nuorelta yleisöltä raikuvat aplodit.
Lavastuksessa ja puvustuksessa oli hienosti onnistuttu luomaan 70-luvun tunnelma.
1 kommentti:
Tukkateatterissa on tamperelaista homohistoriaa käsittelevä näytelmä. Se alkoi kiinnostaa, ehkä hakeudun sinne. Huomasin kehittäväni odotuksia ja sitä ei kyllä saisi tehdä. Pääsin katsomaan kesällä Poikateatteria ja voi, mikä upea esitys. Ehkä paljastun moukaksi, kun myönnän, että harrastelijateatterit saavat enemmän tunnetta aikaan usein.
Lähetä kommentti