Kävin eilen M:n kanssa Tampere Filharmonian konsertissa (annan anteeksi orkesterin vieraan kirjoitusasun). Orkesteria johti Tampereen unelmavävy Santtu-Matias Rouvali. Nuori mies tanssii orkesteria johtaessaan, kun hänen eldeltäjänsä Hannu Lintu hyppeli urheilullisesti.
Ensin kuultiin Straussin "Till Eulenspiegelin lystikkäät kujeet", joka oli kaikin puolin kuunneltavaa musiikkia. Ajatus ei juurikaan harhaillut. Tuttu patarumpali rummutti innoissaan. Yleisö oli tyytyväinen.
Seuraava numero oli Esa-Pekka Salosen LA Variations. LA viitannee Los Angelesiin. "Vähäeleisessä ilmaisussa pidättyvän ja samalla kuulokuvassaan suuriinkin kontrasteihin yltyvän teoksen sävelmateriaali keskittyy kahden kuusisävelisen soinnun ympärille." Jätän kommentit asiasta jotain ymmärtäville tahoille. Teoksen soittaminen toi varmaan vaihtelua orkesterille.
Viimeisenä esitettiin Jean Sibeliuksen kolmas sinfonia, joka näköjään esitettiin pienemmällä porukalla kuin edelliset teokset, joten moni soittaja pääsi jo väliajalla lauantaisaunaan. Äänimateriaali oli häiritsemätöntä, kaunista ja ehkä hieman pliisua. Ajatus harhaili.
Löysimme Tampere talosta uuden naistenvessan tai kaipa se siellä on ollut aina, mutta minulle se oli uusi tuttavuus. Minä kun luulin tuntevani talon vessat läpikotaisin.
Konsertista pois pääseminen oli hankalaa, sillä olihan osa yleisöstä jo iäkästä, huonojalkaista ja alati tukkimassa tien meiltä nuorilta (alle kuusikymppisiltä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti