Kun on työviikosta väsynyt, television katselu on ainoa työ, jota jaksaa tehdä, syömisen lisäksi.
Katsoin eilen tanskalaista sisustusohjelmaa, jossa kolme asiantuntijaa valitsi ehdokkaita Tanskan kauneimmaksi kodiksi. Yleisö tekee lopullisen päätöksen.
Ehdolla oli kolme asuntoa: persoonallinen kirpputorilöydöillä kalustettu, huumorilla sisustettu yksinhuoltajaäidin koti, valkoisella sisustettu äveriään perheen remontoima vanha maalaistalo ja virtaviivainen arkkitehdin suunnittelema moderni talo, jossa asui vanhempi pariskunta. Viimeksi mainittu voitti, pidin itse ensimmäisestä (se sai vähiten pisteitä). Voittajatalo oli matala vaaleasta tiilestä rakennettu kalsea pömpeli, jonka yhteinäisiä tiloja oli yritetty erotella repsottavilla raidallisilla verhoilla. Moderniin ympäristöön oli rahdattu rumia vanhoja huonekaluja ja maisematauluja. Asiantuntijoiden ja maallikkojen maku on kaukana toisistaan (eivät asiantuntijatkaan kalustuksesta pitäneet).
Odotan sitä, että sisusajien villitys käyttää pelkkää valkoista väriä, menisi ohi. Eihän näissä Ikean-valkoisissa asunnoissa uskalla edes istua mihinkään.
Hesarista sain eilen lukea, että vanhuksia huijataan.
Huijari pysähtyi bussipysäkillä seisovan vanhuksen viereen ja huikkasi "Hei! Voin viedä sinut kotiin". Vanhus ei kehdannut sanoa, ettei muistanut autoilijaa, vaan kiipesi naisen kyytiin. Kuski sanoi, ettei muista vanhuksen osoitetta, kysyi sitä, vei vanhuksen kotiin ja myi matkalla tälle housut ja yritti vielä lopuksi lainata rahaa (ei saanut).
Lehdessä sanotaan, että tapauksia on enemmän, sillä iäkkäät ihmiset eivät kehtaa tunnustaa, että heitä on huijattu. Kuka kehtaisi? Missä vaiheessa ihmisestä tulee holhottava vanhus? Onko Jörn Donner sitä tai Aira Samulin? Jotenkin vanhuksista uutisointi tuntuu alentavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti