Dheepan on tamilitiikereiden jäsen, joka saa tarpeekseen. Hän lähtee kohti Ranskaa valevaimon ja lapsen kanssa väärennetyillä passeilla ja väärällä identiteetillä. Elokuvassa ei tuota huijausta mitenkään moralisoida vaan katsoja ymmärtää sen välttämättömyyden.
"Perhe" joutuu sotatantereelta toiseen sotaan, taloon, jota huumekauppiaat terrorisoivat. Perhe rakentaa jonkinlaisen kodin, vaikka he eivät taida kieltä ja heitä käytetään hyväksi. Saamme seurata Dheepanin ja hänen "vaimonsa" suhteen kehittymistä. Nainenhan on lopulta melkein tyttönen, jonka niskoille on sysätty vieras yhdeksänvuotias tyttö.
Kyse on selviytymistarinasta ja kyllähän he selviytyvät. Elokuvan muuttuu lopussa aivan toiseksi, toimintaelokuvaksi, jossa listitään porukkaa urakalla. Sen jälkeen tulee epäuskottavan onnellinen loppu. Sen onnellisen lopun ainakin minä tarvitsin voidakseni nukkua yöni rauhassa.
Elokuvan ihmisistä välitti ja toivoi heille hyvää. Näyttelijät olivat erinomaisia vaikka ovat käsittääkseni amatöörejä. Vaikka jotkut ovat olleet sitä mieltä, ettei elokuva ansainnut palkintoa, niin kyllä tätä varten kannatti nousta sohvalta.
1 kommentti:
En saanut vaimoa houkuteltua tätä Dheepania katselemaan. Käytiin katsomassa se Mars-elokuva. Hirveesti ärsytti toikkaroida sokkeloisessa elokuvateatterilabyrintissä. Mutta onneksi ei saatu sakkoja, vaikka oli auto puoli tuntia liian pitkään kattoparkissa. Yöunet ei menneet, mutta viiden aikaan olivat hengitystiet niin tukossa, että nousin ylös.
Tuolta Audiardilta olen katsellut tv:stä elokuvan Profeetta. On aika väkivaltainen tarina monella viisiin.
Lähetä kommentti