Lähikadultani on kadonnut kauppa, josta ostin lamppuja (sieltä sai vielä hehkulanppuja), pattereita ja kummallisia pakasterasioita, joita ei muualla myydä. Kaupassa oli vaikea liikkua, sillä pieniin tiloihin oli tungettu niin paljon työkaluja, astioita, pesuaineita, taskulamppuja ja kaikkea muuta mitä ihminen saattaa joskus tarvita, että joka käänteessä oli vaarassa pudottaa muovikipon tai ruuvilaatikon. Tiffany-lasia myyvä liike on muuttanut kadulta. Galleria katosi, joten enää ei voi seurata sen suurista ikkunoista kun avajaisvieraat juovat tölkkiviiniä muovimukeista. Kukkakauppaa ei enää ole. Anttilalle kävi niin kuin Anttilalle kävi.
Kun on jatkuvasti jankattu sitä miten huonosti meillä menee tai miten kehnosti kohta käy, ei kukaan uskalla ostaa enää mitään tai ostaa sieltä mistä saa kaikkein halvimmilla eikä kaupungin keskustasta. Kunhan kirpputorit, kahvilat ja pubit alkavat kadota, ollaan vaikeuksissa. Kaupungista tulee autio ja turvaton.
Sain Karistolta kirjeen. Ajattelin, että nyt ne ovat muuttaneet mielensä: "Emme julkaise tällaista paskaa!" Kuoressa oli kutsu kustantamon juhliin.
Eräs kaveri sai kustannussopimuksen. Kyllä me iloitsimme. Hauska seurata hänen mielialojensa heilahteluja, jotka muistuttivat omiani. Onnea, mutta myös epäilyksiä.
Kävin eilen Niagarassa päiväelokuvissa. Päivällä näytetään elokuvia senioreille, mutta muutkin saavat osallistua. Liput maksavat 6 euroa. Sain ajatuksen elokuvista kaupungilla, enkä edes tiennyt mikä elokuva oli tulossa.
Elokuva kertoi kouluttamattomasta intialaisesta matematiikkanerosta ja elokuvan nimi oli "The man who knew infinity". Matematiikka on selvästikin muotia.
Seuraa juonipaljastuksia. Matematiikan luonnonlapsi ja nero laskee ja rustaa matemaattisia kaavoja. Kukaan ei usko häneen. Hän lähettää kaavansa Englantiin, jossa yksi professori hämmästyy miehen lahjoista ja kutsuu hänet yliopistoon. Luonnonnero lähtee ja jättää vaimonsa anopin luo kitumaan. Englannissakaan kukaan ei usko mieheen, kunnes sitten uskookin. Luonnonlahjakkuus yskii verta. Tuberkuloosi. Mies pääsee johonkin kuninkaallisten matemaatikkojen porukkaan. Yliopiston nihkeä miespuolinen opettajajoukko hyväksyy hänet. Katsoja itkee ilosta. Miehen äiti on piilottanut hänen lähettämänsä kirjeet, joten vaimo luulee miehen unohtaneen hänet. Asiat selviävät. Matematiikkanero lähtee kotiin ja kuolee. Katsoja itkee. Missään vaiheessa katsoja ei ylläty. Based on a true story.
Intialaisen matemaatikon tukijaa näyttelee Jeremy Irons. Kukaan muu ei olisi voinut olla siinä osassa. Jeremy Irons kuuluu englantilaisiin yliopistoihin ja kartanoihin. Hän todella osaa näytellä brittimiestä, joka peittelee tunteitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti