Päivän tärkein saavutus oli työväenopistoon ilmoittautuminen. Onnistuin!
Töistä lähtiessäni huomasin, että repuni pursuaa muovipusseja. Kuljetan eväät pakastepusseissa töihin ja tuon muovipussit käytön jälkeen takaisin kotiin, sillä nehän ovat vielä täysin käyttökelpoisia. Aina naureskellaan sukulaistädeille, jotka pesevät muovipussit ja jugurttipurkit ja säilövät ne vastaisen varalle. Kun kuolen, kukaan ei pääse päivittelemään kaapista löytyviä pestyjä muovipusseja, sillä säilytän ne likaisina ja käytän uudelleen. Lopulta niihin päätyvät Kertun kakkakikkareet.
En ole seurannut urheilua, mutta ymmärrän miten vakavasta asiasta on kyse. Ainakin nyrkkeilyssä ja painissa. Kaksi naispuolista väkivaltaurheilijaa itki Urheiluruudussa suoraa huutoa, kun ei saanut mitalia tai sellaista mitalia, jonka olisi halunnut. Painija sitäpaitsi sanoi ihan selvästi v-ttu.
Minun on vaikea ymmärtää urheilulajeja, joissa tahallaan vahingoitetaan toisia. Nyrkkeilijät ainakin lyövät tosissaan, sillä suomalaisen pronssimitalistin silmä oli turvoksissa. Entäpä ampuminen? Tai ampumahiihto? En näe niissä mitään ylevää ja ne ovat kaiken lisäksi äärimmäisen tylsiä lajeja.
Jos ihminen lyö toista ja toinen kuolee, niin se on tappo ja siitä
joutuu vankilaan. Entä jos lyö toista nyrkkeilykehässä ja tämä kuolla
kupsahtaa niin tuomitaanko taposta? Tällaisia iloisia urheilupohdintoja
näin torstaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti