Näin viime yönä unta, että työpaikalle oli saatu uusi potilastietojärjestelmä. Sillä oli iskevä nimi, jonka päätin vielä aamulla muistaa, mutta joka on kadonnut mielestäni vaikka toistin sitä yöllä moneen otteeseen.
Kävin kurssikaverini A:n siirtolapuutarhamökillä. Kurssikaveri kutsuu mökkialuetta kukkahattutätien valtakunnaksi.
Poimimme puutarhavattuja. Emme puhuneet poimiessamme mitään kovin henkilökohtaista, sillä naapurin rouva asettui viereiseen marjapuskaan, josta huuteli marjasatoa koskevia kommentteja. Toinen naapuri heittäytyi bikineissä aurinkotuoliin makaamaan. Se vastaakin parhaiten käsitystäni mökkeilystä.
Alueella asuvien on tehtävä talkootöitä 10 tuntia vuodessa tai maksettava 300 euroa. A siivoaa vessoja, valittavana olisi myös saunan lämmitystä, perennapenkin kitkemistä, kulkuväylien reunojen siistimistä, nurmikon leikkausta ja kahvilan pitoa. Minäkin valitsisin vessat.
Pakastin pursuaa vadelmia, sillä A antoi minulle nekin marjat, jotka itse poimi. Sain viinimarjoja ja muovikassillisen omenoita. A kiipesi puuhun ja keräsi ne minulle. A oli ostanut minulle jopa pakasterasiat.
Pitäisi kirjoittaa ja olen kirjoittanutkin erilaisia alkuja. Jos kerran Jouko Turkka julkaisi kirjan Aiheita, niin minä voin kirjoittaa kirjan nimeltä Alkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti