Laivan cafeteriassa on aina täyttä. Vaimo ja lapset istuvat pöytään laukkuineen ja mies seisoo ruokajonossa. Vaimo ja lapset huutelevat miehelle ohjeita. Ne joilla on täysi ruokatarjotin eikä puolisoa, joka hoitaisi pöytävarauksen, joutuvat vieraiden ihmisten pöytiin. Seurakseni sattui kaksi mummoa Huittisista, jotka olivat viettäneet kaksi päivää Pärnussa. He kertoivat istuneensa iltaisin hotellihuoneessa pelaamassa korttia ja juomassa lonkeroa. Nuorempi nainen oli aloittanut uransa 16-vuotiaana linja-auton rahastajana. Hän asui kolme vuotta Tampereen linja-autoaseman kellotornissa. Minun on käytävä katsomassa miltä tuo torni näyttää. Huittisten mummot olivat hauskoja tyyppejä.
Bussissa matkalla Pärnusta Tallinnaan takanani istui vanhempi pariskunta. Nainen luki kaikki mainostaulut "Kaubamajakas", "Lepa kaubakeskus" jne. Kun tien varressa seisoi talo, joka hieman vinkstotti tai maalipinta hilseili, nainen sanoi "venäläisten rakentama". Jos pihaa kaunistivat perennat ja ikkunanpielet oliva hyvässä maalissa nainen totesi "virolaisten rakentama". Naisen aviomies ei sanonut mitään. Toivottavasti hänen kuulonsa oli huonontunut.
En lopultakaan pidä turistina olemisesta. Varsinkaan kohteessa, jossa on enemmän turisteja kuin paikallisia asukkaita. Helpompaa olla kotona. Matkalla pitää olla joku tarkoitus: patikointi, mielenkiintoiset nähtävyydet, kulttuurinautinnot, omasta poikkeava ympäristö ja ihmiset tai vaikka kirjoittaminen. Tarkoitus ei voi olla rannalla makaaminen tai halvat ostokset. Nämä ovat vain minun tyhmiä mielipiteitäni. Pärnu oli kaunis paikka ja sopiva tuollaiselle lyhyelle pistäytymiselle, mutta kaksi yötä riitti hyvin.
Tänään alkaa Tampereen teatterikesä! Näytemän nimi on Eduskunta III. Blogi muuttuu teatterikesän ajaksi amatöörimäiseksi teatteriblogiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti