Kurkimme tänään kahvihuoneen ikkunasta, kun tehokkaat koneet kaatoivat haapamme. Olimme seuranneet puiden lehtien iloluontoista värinää tuulessa, syksyistä väriloistoa ja keväistä innokasta vihreyttä ja nauttineet suuresti.
Nyt joku kusipää oli keksinyt, että puut piti kaataa. Olisimme kiinnittäytyneet haapoihin kettingeillä, ellei potilaslistamme olisi ollut niin täynnä.
Olen järjestämässä kirjajulkkareita, enkä oikeastaan tiedä minkälaiset niiden pitäisi olla. Lopulta harva on käynyt julkkareissa, joten eivät muutkaan sitä onneksi tiedä. Julkkarit kuulostavat mukavilta juhlilta, ainakin melkein kaikki, joita olen ehtinyt kutsua haluavat tulla. Onko aikuisten elämässä joku juhlan mentävä aukko, jonka voin näin täyttää. Bileet on tarkoitus järjestää vasta lokakuussa, joten onneksi on aikaa miettiä millaiset niiden pitäisi olla.
Sain synttärilahjaksi ruukkukasvin, jonka nimen olen unohtanut. Kukkaruukkuun on pingotettu metallinen kaari, jota pitkin tuo myrtti kasvaa. Luulin kasvin olevan jonkinlaisessa lepovaiheessa, jota mahdollisesti seuraa terminaalivaihe, mutta se onkin kasvattanut ulokkeen, joka on irrottautunut kehikosta ja venyy kohti vapautta. En ole päättänyt mitä tuolle uudiskasvulle teen.
Olen ollut kaksi päivää töissä, enkä jaksa tehdä muuta kuin käydä kaupassa, syödä jotain helposti valmistettavaa ja mieluiten hyvin kaloripitoista ja maata sohvalla tuijottamassa kattoa. Positiivisena asiana voin mainita, etten ole enää viitsinyt pelata Sanajahti-peliä, johon ehdin lomalla vaikeasti addiktoitua.
Laitoin otsikoksi "Taas väsyttää", jotta kukaan valittamiseeni kyllästynyt ei vahingossakaan lue tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti