Professori

Professori jää eläkkeelle ja veti tänään viimeistä meeting-tilaisuuttaan. Lääkäreille oli lähetetty etukäteen sähköposti, johon oli painettu Nälkämaan laulun sanat (Kuulkaa korpeimme kuiskintaa...). Professori ei tiennyt asiasta mitään. Salillinen lääkäreitä lauloi seisaallaan kainuulaiselle miehelle, joka tietysti itki ja luonnollisesti me itkimme myös. Hetki oli koruton ja hieno, ei mitään läpinöitä ja tyhjiä virallisia korulauseita. Vieläkin tulevat vedet silmiini. Professori lukee kaunokirjallisuutta (ei siis ainoastaan alansa julkaisuja kuten usein on laita), juhlissa hän humaltuu ja tanssittaa naislääkärit. Hieno mies siis.

Kahvipöydässä hoitaja ilmoitti kaipaavansa ihan joskus drinkkiä, mutta kun kotoa ei löydy alkoholia. Lapsilla sitä kylläkin on, ovat käyneet Tallinnassa hakemassa. Ehdotimme, että hän verottaa lasten varastoja ja laittaa vettä tilalle, eivät ne mitään huomaa.

Nyt pitää höpöttää vielä huominen esitys. Ei se kaksinen ole, mutta nythän on kevät, eivätkä laatuvaatimukset ole enää niin korkeita, hiukkaisen pintavikainenkin esitelmä menee, kunhan vaan ehditään kahville.